Alikasvoskuusen kehitys hieskoivikossa viljavalla turvemaalla
Lehto, Jonas (2018)
Lehto, Jonas
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120989
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120989
Tiivistelmä
Opinnäytteessä tutkittiin kuusialikasvoksen kehitystä eri hieskoivuverhopuuston käsittelyvaihtoehdoissa ennen ja jälkeen vapautuksen. Koivujakson tuotosta ei tutkittu. Tavoitteena oli selvittää, onko kuusella edellytyksiä palautua kasvatuskelpoiseksi vapautuksen jälkeen. Työ toteutettiin Haapavedelle, Metsäntutkimuslaitoksen perustaman koealueen puustotunnusten pohjalta, jotka kattoivat vuosien 1974 – 2016 välisen ajan noin viiden vuoden välein. Puustotunnuksista määritettiin seitsemän käsittelyvaihtoehtoa, jotka määräytyivät koivujakson tiheyden (tiheä tai harva) sekä vapautusajankohdan mukaan.
Koivujakson tiheydellä ei tulosten perusteella ollut suurta merkitystä kuusten kehitykseen, mikäli kuuset vapautettiin. Alikasvos pysyi elinvoimaisena vapautusta edeltävällä ajalla ja toipui vapautuksesta suunnilleen yhtäläisesti koivujakson tiheydestä riippumatta. Vapautuksen jälkeen kuusten pituuskasvu parani toisella viisivuotisjaksolla ja läpimitan jo heti ensimmäisen jakson aikana. Alikasvoksena kasvaneiden pituus ja läpimitta jäivät selvästi saman ikäisistä avoalalle istutetuista kuusista alkuvaiheen heikomman kasvun takia. Alikasvoskuuset eivät ole kuitenkaan yhtä alttiita hallalle alkuvaiheessa.
Tekninen kunto ei ollut paras mahdollinen alikasvoksella. Hyväkuntoisten osuus runkoluvusta vaihteli käsittelyvaihtoehdoissa 50 – 69 % välillä viimeisellä mittaus-kerralla. Osuus oli keskimäärin hieman suurempi harvasta koivikosta vapautetuilla kuusilla.
Kuusten kehityksen kannalta parhaat käsittelyvaihtoehdot olivat harva koivujakso ja aikainen tai myöhäinen vapautus. Aikaisella vapautuksella kuuset saavuttivat suurimman keskipituuden seurantajakson loppuun mennessä sekä hyvän keskiläpimitan. Myöhäisellä vapautuksella saavutettiin selvästi voimakkain viimeisen viisivuotisjakson kasvu, jonka avulla kuuset mahdollisesti ohittavat aikaisin vapautettujen kuusten pituuden ja läpimitan seuraavien 10 vuoden aikana.
Alikasvoskuusten elpymiskyky säilyi hyvänä pitkään ja ylispuukoivikkoa voidaankin kasvattaa kauan kuusten yllä niiden menettämättä elpymiskykyään.
Koivujakson tiheydellä ei tulosten perusteella ollut suurta merkitystä kuusten kehitykseen, mikäli kuuset vapautettiin. Alikasvos pysyi elinvoimaisena vapautusta edeltävällä ajalla ja toipui vapautuksesta suunnilleen yhtäläisesti koivujakson tiheydestä riippumatta. Vapautuksen jälkeen kuusten pituuskasvu parani toisella viisivuotisjaksolla ja läpimitan jo heti ensimmäisen jakson aikana. Alikasvoksena kasvaneiden pituus ja läpimitta jäivät selvästi saman ikäisistä avoalalle istutetuista kuusista alkuvaiheen heikomman kasvun takia. Alikasvoskuuset eivät ole kuitenkaan yhtä alttiita hallalle alkuvaiheessa.
Tekninen kunto ei ollut paras mahdollinen alikasvoksella. Hyväkuntoisten osuus runkoluvusta vaihteli käsittelyvaihtoehdoissa 50 – 69 % välillä viimeisellä mittaus-kerralla. Osuus oli keskimäärin hieman suurempi harvasta koivikosta vapautetuilla kuusilla.
Kuusten kehityksen kannalta parhaat käsittelyvaihtoehdot olivat harva koivujakso ja aikainen tai myöhäinen vapautus. Aikaisella vapautuksella kuuset saavuttivat suurimman keskipituuden seurantajakson loppuun mennessä sekä hyvän keskiläpimitan. Myöhäisellä vapautuksella saavutettiin selvästi voimakkain viimeisen viisivuotisjakson kasvu, jonka avulla kuuset mahdollisesti ohittavat aikaisin vapautettujen kuusten pituuden ja läpimitan seuraavien 10 vuoden aikana.
Alikasvoskuusten elpymiskyky säilyi hyvänä pitkään ja ylispuukoivikkoa voidaankin kasvattaa kauan kuusten yllä niiden menettämättä elpymiskykyään.