Sosionomina lastensuojelussa : sosionomin roolien kehittämistarpeet Raision perhepalveluissa
Vepsäläinen, Elina; Aaltonen, Tommi (2018)
Vepsäläinen, Elina
Aaltonen, Tommi
Turun ammattikorkeakoulu
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319642
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319642
Tiivistelmä
Kehittämistyömme tehtävänä oli verrata ja kuvata sosionomin (AMK) eri rooleja, osaamista ja osaamistarpeita Raision kaupungin perhepalveluissa ja sen vertailukunnissa. Selvitimme haastattelujen avulla vastaavaa työtä tekevien ihmisten kokemuksia omasta työnkuvasta, osaamisesta sekä osaamistarpeista. Käsiteltäviä rooleja olivat perhevalmentaja/perheohjaaja, palveluohjaaja sekä arviointitiimiin osallistuva ohjaaja.
Tavoitteenamme oli mahdollistaa käsiteltävien roolien työnkuvien sekä osaamisen kehittäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi hankimme materiaalia erilaisten tutkimuksellisten menetelmien avulla. Pääsimme tavoitteeseen kokoamalla hankkimastamme materiaalista ”Sosionomina perhepalveluissa”-kansion. Kokosimme kansioon kolmen eri roolin työnkuvia, osaamista sekä osaamistarpeita käsittelevät kokonaisuudet. Ammattilaiset voivat hyödyntää hankittua tietoa tulevaisuudessa perhepalveluissa työn kehittämisessä sekä mahdollisesti myös uusien työntekijöiden perehdyttämisessä.
Kehittämistyön tekemisessä käytimme erilaisia tutkimuksellisia menetelmiä apunamme. Dialogiset kehittämiskeskustelut olivat puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita, jotka tallensimme äänitteille. Kyselyn sijaan valitsimme haastattelua muistuttavan keskustelun sen joustavuuden ja dialogisuuden vuoksi. Vertailukuntiin teimme dialogisen kehittämiskeskustelun sijaan puhelinhaastattelut. Puhelinhaastatteluista teimme myös äänitteet. Puhelinhaastattelut mahdollistivat pitkän matkan päässä työskentelevien sosionomien osallistumisen kehittämistyöhömme sekä vertailumateriaalin kokoamisen aikataulullisesti. Nauhoitimme käymämme puhelinkeskustelut, joten nämä äänitteet toimivat kehittämismenetelmänä kehittämistyömme tekemisessä. Teimme tueksi myös muistiinpanoja kaikista haastatteluista.
Saamamme haastatteluvastaukset pohjautuvat haastateltavien ohjaajien subjektiivisiin kokemuksiin työstään. Havaitsimme useita asioita, jotka toistuivat samaa toimenkuvaa tekevillä kunnasta riippumatta, joten ne luovat pohjaa sille, ettei kyseessä ole ainoastaan yksittäisen ohjaajan kokemus tai mielipide. Laajempi otanta samaa toimenkuvaa tekevistä ohjaajista samoissa kunnissa olisi tuonut entistä laajemman kuvan vastausten samankaltaisuudesta tai eroista, mutta eri roolien haastatteluiden pohjalta samoista kunnista saimme riittävän uskottavan kuvan vastausten luotettavuudesta.
Tavoitteenamme oli mahdollistaa käsiteltävien roolien työnkuvien sekä osaamisen kehittäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi hankimme materiaalia erilaisten tutkimuksellisten menetelmien avulla. Pääsimme tavoitteeseen kokoamalla hankkimastamme materiaalista ”Sosionomina perhepalveluissa”-kansion. Kokosimme kansioon kolmen eri roolin työnkuvia, osaamista sekä osaamistarpeita käsittelevät kokonaisuudet. Ammattilaiset voivat hyödyntää hankittua tietoa tulevaisuudessa perhepalveluissa työn kehittämisessä sekä mahdollisesti myös uusien työntekijöiden perehdyttämisessä.
Kehittämistyön tekemisessä käytimme erilaisia tutkimuksellisia menetelmiä apunamme. Dialogiset kehittämiskeskustelut olivat puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita, jotka tallensimme äänitteille. Kyselyn sijaan valitsimme haastattelua muistuttavan keskustelun sen joustavuuden ja dialogisuuden vuoksi. Vertailukuntiin teimme dialogisen kehittämiskeskustelun sijaan puhelinhaastattelut. Puhelinhaastatteluista teimme myös äänitteet. Puhelinhaastattelut mahdollistivat pitkän matkan päässä työskentelevien sosionomien osallistumisen kehittämistyöhömme sekä vertailumateriaalin kokoamisen aikataulullisesti. Nauhoitimme käymämme puhelinkeskustelut, joten nämä äänitteet toimivat kehittämismenetelmänä kehittämistyömme tekemisessä. Teimme tueksi myös muistiinpanoja kaikista haastatteluista.
Saamamme haastatteluvastaukset pohjautuvat haastateltavien ohjaajien subjektiivisiin kokemuksiin työstään. Havaitsimme useita asioita, jotka toistuivat samaa toimenkuvaa tekevillä kunnasta riippumatta, joten ne luovat pohjaa sille, ettei kyseessä ole ainoastaan yksittäisen ohjaajan kokemus tai mielipide. Laajempi otanta samaa toimenkuvaa tekevistä ohjaajista samoissa kunnissa olisi tuonut entistä laajemman kuvan vastausten samankaltaisuudesta tai eroista, mutta eri roolien haastatteluiden pohjalta samoista kunnista saimme riittävän uskottavan kuvan vastausten luotettavuudesta.