Poliisilaitoksen kokemuksesta oppimisen nykytila työturvallisuuden ja taktiikan osa-alueilla
Sironen, Tuomas (2018)
Sironen, Tuomas
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168403
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on poliisin operatiivisen kenttätoiminnan työturvallisuuden ja tehtävissä käytettävän taktiikan kehittäminen. Opinnäytetyön tavoitteena on kerätä henkilöstöltä tietoa ja tiedon perusteella muodostaa käsitys organisaation kyvystä hyödyntää kokemuksia ja havaintoja työturvallisuuden ja taktiikan kehittämisessä. Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkielma ja siinä selvitetään Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen kokemuksesta oppimisen nykytilaa ja etsitään kokemuksesta oppimisen kehityskohtia. Opinnäytetyön avulla organisaatio saa tietoa henkilöstön mielipiteistä ja kykenee tällä tavoin tekemään päätelmiä mahdollisista kehittämistarpeista. Opinnäytetyön avulla on mahdollista suunnata tulevaa kehittämistyötä.
Opinnäytetyössä käytettiin tiedonkeruumenetelminä kirjallisuuskatsausta, dokumenttianalyysiä, haastattelua ja sähköistä kyselyä. Tiedon analysointimenetelminä käytettiin sisällön analyysiä ja teemoittelua. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on muodostettu alan kirjallisuudesta, tehdyistä tutkimuksista ja turvallisuusasiantuntijoiden haastatteluista. Kerätyn tiedon perusteella laadittiin sähköinen kysely. Teorian ja kyselyn tietojen perusteella saatiin käsitys poliisilaitoksen kokemuksesta oppimisen nykytilasta ja tiedon avulla tunnistettiin myös kehityskohteita.
Tutkimuksen perusteella organisaation kokemuksesta oppimisessa oleellisia tekijöitä ovat muun muassa turvallisuuskulttuuri sekä turvallisuuden mittaaminen ja raportointi. Hyvässä turvallisuuskulttuurissa johto osoittaa omalla esimerkillään turvallisuudesta välittämisen ja asian tärkeyden. Hyvän turvallisuuskulttuurin vallitessa tiimit tuntevat turvallisuuden omaksi asiakseen, huolehtivat omasta ja myös muiden turvallisuudesta eivätkä hyväksy alhaisia vaatimustasoja ja riskien ottamista. Tapa suhtautua virheisiin kertoo myös paljon organisaation turvallisuuskulttuurista. Korkean tason organisaatioissa etsitään ja raportoidaan aktiivisesti virheitä ja epäkohtia, jotta niihin voitaisiin reagoida ja niistä voitaisiin oppia. Raportointikäytäntöjen ja turvallisuuden mittaamisen toimivuudella on myös tärkeä vaikutus kykyyn hyödyntää kokemuksia turvallisuuden ja taktiikan kehittämisessä. Raportointijärjestelmän tulee olla yksinkertainen ja raporttien etenemisestä ja tehdyistä toimenpiteistä tulee saada palautetta.
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen turvallisuuskulttuuri on korkealla tasolla. Kentällä työskentelevät pitävät työturvallisuutta tärkeänä tekijänä ja uskovat myös johdon arvostavan heidän työturvallisuuttaan. Kenttäryhmissä virheistä kertomista ei pelätä ja turvattomaan käyttäytymiseen puuttumista pidetään luonnollisena asiana. Kokemuksien hyödyntämisessä työturvallisuuden ja taktiikan kehittämiseksi on sen sijaan vielä kehitettävää. Turvallisuushavaintojen ei koeta siirtyvän työskentelyryhmästä toiseen toivotulla tavalla. Johdon ei koeta kertovan riittävästi halustaan saada työntekijöiltään tietoa turvallisuuteen liittyvistä havainnoista. Henkilöstön usko työturvallisuushavainnoista raportoinnin vaikuttavuuteen on vähäinen eikä raporttien etenemisestä ja tehdyistä toimenpiteistä koeta saatavan riittävästi palautetta.
Opinnäytetyössä käytettiin tiedonkeruumenetelminä kirjallisuuskatsausta, dokumenttianalyysiä, haastattelua ja sähköistä kyselyä. Tiedon analysointimenetelminä käytettiin sisällön analyysiä ja teemoittelua. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on muodostettu alan kirjallisuudesta, tehdyistä tutkimuksista ja turvallisuusasiantuntijoiden haastatteluista. Kerätyn tiedon perusteella laadittiin sähköinen kysely. Teorian ja kyselyn tietojen perusteella saatiin käsitys poliisilaitoksen kokemuksesta oppimisen nykytilasta ja tiedon avulla tunnistettiin myös kehityskohteita.
Tutkimuksen perusteella organisaation kokemuksesta oppimisessa oleellisia tekijöitä ovat muun muassa turvallisuuskulttuuri sekä turvallisuuden mittaaminen ja raportointi. Hyvässä turvallisuuskulttuurissa johto osoittaa omalla esimerkillään turvallisuudesta välittämisen ja asian tärkeyden. Hyvän turvallisuuskulttuurin vallitessa tiimit tuntevat turvallisuuden omaksi asiakseen, huolehtivat omasta ja myös muiden turvallisuudesta eivätkä hyväksy alhaisia vaatimustasoja ja riskien ottamista. Tapa suhtautua virheisiin kertoo myös paljon organisaation turvallisuuskulttuurista. Korkean tason organisaatioissa etsitään ja raportoidaan aktiivisesti virheitä ja epäkohtia, jotta niihin voitaisiin reagoida ja niistä voitaisiin oppia. Raportointikäytäntöjen ja turvallisuuden mittaamisen toimivuudella on myös tärkeä vaikutus kykyyn hyödyntää kokemuksia turvallisuuden ja taktiikan kehittämisessä. Raportointijärjestelmän tulee olla yksinkertainen ja raporttien etenemisestä ja tehdyistä toimenpiteistä tulee saada palautetta.
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen turvallisuuskulttuuri on korkealla tasolla. Kentällä työskentelevät pitävät työturvallisuutta tärkeänä tekijänä ja uskovat myös johdon arvostavan heidän työturvallisuuttaan. Kenttäryhmissä virheistä kertomista ei pelätä ja turvattomaan käyttäytymiseen puuttumista pidetään luonnollisena asiana. Kokemuksien hyödyntämisessä työturvallisuuden ja taktiikan kehittämiseksi on sen sijaan vielä kehitettävää. Turvallisuushavaintojen ei koeta siirtyvän työskentelyryhmästä toiseen toivotulla tavalla. Johdon ei koeta kertovan riittävästi halustaan saada työntekijöiltään tietoa turvallisuuteen liittyvistä havainnoista. Henkilöstön usko työturvallisuushavainnoista raportoinnin vaikuttavuuteen on vähäinen eikä raporttien etenemisestä ja tehdyistä toimenpiteistä koeta saatavan riittävästi palautetta.