Työyhteisön viestinnän kehittäminen varhaiskasvatusyksikössä

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli työyhteisön viestinnän kehittäminen varhaiskasvatusyksikössä. Opinnäytetyö oli kehittämistyö, joka tehtiin yhteistyössä eräiden Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksiköiden kanssa. Työn tarkoitus oli selvittää, miten työyhteisön viestintä toimii varhaiskasvatusyksikössä. Tehtävänä oli tuottaa työyhteisön viestinnän kehittämistä tukeva Viestintäpakkimateriaali.

Työn teoreettinen viitekehys koostui varhaiskasvatuksesta, työyhteisöstä, viestinnästä ja kehittämisestä. Opinnäytetyö rakentui lähtökyselystä, kehittämistapaamisista, Viestintäpakin kehittämisestä sekä loppukyselystä. Kyselyt toteutettiin sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin tiedonkeruumenetelmin. Lähtökyselyllä selvitettiin, miten työyhteisön viestintä toimii, mitkä ovat viestinnän tarpeet ja haasteet sekä miten niitä on ratkaistu varhaiskasvatusyksikössä. Työyhteisöjen jäsenistä koottiin työryhmä, jonka jäsenet osallistuivat Viestintäpakin luomiseen. Loppukyselyllä selvitettiin Viestintäpakin vaikuttavuutta. Kyselyn tuloksia analysoitiin sisällönanalyysillä sekä tilastollisesti.

Kehittämistapaamiset toimivat työyhteisöjen viestinnän kehittämisprosessin alullepanijana. Tapaamiset ja valmis Viestintäpakki toimivat osallistavina menetelminä työyhteisön viestinnän kehittämisessä. Viestintäpakki sisälsi kirjallisuuteen perustuvaa tietoa viestinnästä sekä hyviksi koettuja käytänteitä kyselystä ja tapaamisista. Työyhteisöt kokivat viestinnän haasteiksi sopimuksiin sitoutumisen, rakenteiden epäselvyyden ja ajankäytön. Esille nousi myös yksiköiden yksilölliset tarpeet viestinnälle. Loppukyselyn tuloksista selvisi, että muutoksia viestintään liittyen oli tehty ja uusia sopimuksia syntynyt. Kehittäminen varhaiskasvatusyksiköissä oli vielä kesken. Tuloksista voidaan päätellä viestinnän parantuneen yksiköissä kehittämisprosessin aikana.

Varhaiskasvatuksessa työyhteisön viestinnässä on kehitettävää ja kehittäminen on jatkuva prosessi. Jokaisella yksiköllä on oma viestintäkulttuuri ja tarpeet viestinnälle. Viestintä vaatii yhteistä sopimista ja sitoutumista. Jokainen varhaiskasvatusyksikkö suunnittelee itselleen sopivat rakenteet ja toimintatavat viestinnälle. Viestintäpakki toimii hyvänä apuvälineenä viestinnän kehittämisessä. Hyvien käytäntöjen jakamista voisi olla enemmän ja laajemmin. Työyhteisöjen viestintää olisi mielenkiintoista tutkia vielä pidemmällä aikavälillä ja yksikkökohtaisesti.

The subject of this thesis was to improve communication in the work community of daycare centres. This Master’s thesis is a development project made together with some of the daycare centres in city of Helsinki. The purpose of this thesis was to find out how communication works in these work communities. The task was to produce a “Communication box” to support communication.

The theoretical framework of the thesis consists of early childhood education, work community, communication and development. This thesis includes an opening questionnaire, two developmental meetings, developing the “Communication box” and the final questionnaire. Data were collected both in quantitative and qualitative way. The task of the opening questionnaire was to find out how communication in the work community works, what the needs and challenges in the communication are and how they are solved in the work community of daycare centers. Employees from the work communities set up a workgroup which participated in developing the Communication box. The purpose of the final questionnaire was to find out the effectiveness of the Communication box. We analyzed the results with content analysis and statistically.

Development meetings were conducted to start the development process in the work communities. The development meetings and the Communication box were participatory methods for developing communication. The Communication box includes information based on the literature of the communication and also shares best practices from the questionnaire and the meetings. The work communities experienced challenges regarding commitment in common agreements, unclear structures of communication and lack of time. Each daycare centre has its own needs in communication. The final survey´s results showed that changes had been made concerning communication and new agreements had been made. The development in daycare centres was not yet ready. Based on the results we can say communication had improved during the development process.

There is a lot to develop in communication of work community and development is an ongoing process. Every daycare centre has its own culture of communication and needs. It is necessary to make agreements and commitments together. Each daycare centre has to plan its own structures and procedures for communication. There should be more sharing of best practices in the work community. It would be interesting to study communication of the work communities case-by-case and on a longer time scale.