Kaikille avoin osallisuus : Nuorten yhdenvertaisen osallisuuden kehittäminen Tampereen kaupunkiseudulla
Ala-Pappila, Johanna (2018)
Ala-Pappila, Johanna
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805036269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805036269
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää nuorten yhdenvertaista osallisuutta Tampereen kaupunkiseudun kunnissa. Tarve kehittämiselle on noussut sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Edustuksellinen vaikuttamistoiminta ei houkuttele kaikkia nuoria. Osallisuuteen tarvitaan matalan kynnyksen toimintaa ja menetelmiä, jotta entistä laajempi joukko nuoria kokisi osallisuutta.
Opinnäytetyön tilaajana toimi Tampereen kaupungin nuorisopalvelut. Kyseessä on tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen avulla. Täydentävänä menetelmänä
ja työotteena tutkimuksena käytettiin BIKVA-mallia, joka on asiakaslähtöinen kehittämismenetelmä. Kaikista kahdeksasta Tampereen kaupunkiseudun kunnasta haastateltiin yhteensä 16 nuorta yksilöhaastatteluina. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin nuoriso-ohjaajia ja seudullisen nuorisotyön
johtoryhmää ryhmähaastatteluina. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden, yhdenvertaisuuden, myönteisen tunnistaminen ja kriittisen pedagogiikan käsitteiden ympärille.
Haastatteluista ilmeni, että nuoret eivät tienneet keinoja vaikuttamiseen. Nuoret kokivat vaikuttamisen mahdollisuuden tärkeäksi, mutta tunsivat ettei heillä ei ole tarvetta vaikuttaa. Suurin osa nuorista oli sitä, mieltä ettei heidän elämässään ole muutettavaa. Nuoriso-ohjaajien haastattelusta nousi esiin, että nuorten toiveisiin tulisi pystyä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteon hitaus ja byrokraattisuus saattaa näivettää nuoren kiinnostuksen vaikuttamiseen. Nuoriso-ohjaajat korostivat kouluyhteistyön kehittämisen merkitystä nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Johtoryhmä nosti esiin omassa haastattelussaan osallisuuden arvostamisen paikoittaisen horjumisen. Osallisuuden olemassaoloon on herätty kuntaorganisaatioissa, mutta käytännössä osallisuustyö vielä ontuu.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan parantaa nuorten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumista. Nuorille pitää entistä enemmän saada tietoa vaikuttamisen mahdollisuuksista. Heidän tulee tietää oikeudestaan vaikuttaa ja tietää, kuinka he voivat olla osallisena ja vaikuttaa niin halutessaan. Toinen huomio oli, että nuorisotyön ja koulun välisessä yhteistyössä nähtiin paljon mahdollisuuksia osallisuuden kehittämisessä. Yhteisellä panostuksella osallisuudesta ja vaikuttamisesta saataisiin luontevampaa nuorille. Nuoret oppisivat vaikuttamisen mahdollisuuksista jo varhain. Kolmas toimenpide-ehdotus on, että nuorten toiveisiin olisi pysyttävä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteko koetaan liian hitaaksi ja jäykäksi. Neljäs toimenpide-ehdotus on, että yhdenvertainen osallisuus tulisi olla koko kuntaorganisaation yhteinen arvo. Toimintatapojen muokkaaminen osallisuutta edistäväksi tulisi olla kaikkien yksiköiden tahtotila. Viimeinen toimenpide-ehdotus on, että nuorten osallisuuden tarvetta tulisi tarkastella kriittisesti. Kaikki nuoret eivät koe tarvetta vaikuttaa, eikä kaikki osallisuuden muodot sovi kaikille. Yksilöiden erojen tunnistaminen on tärkeää.
Opinnäytetyön tilaajana toimi Tampereen kaupungin nuorisopalvelut. Kyseessä on tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisen tutkimuksen avulla. Täydentävänä menetelmänä
ja työotteena tutkimuksena käytettiin BIKVA-mallia, joka on asiakaslähtöinen kehittämismenetelmä. Kaikista kahdeksasta Tampereen kaupunkiseudun kunnasta haastateltiin yhteensä 16 nuorta yksilöhaastatteluina. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin nuoriso-ohjaajia ja seudullisen nuorisotyön
johtoryhmää ryhmähaastatteluina. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden, yhdenvertaisuuden, myönteisen tunnistaminen ja kriittisen pedagogiikan käsitteiden ympärille.
Haastatteluista ilmeni, että nuoret eivät tienneet keinoja vaikuttamiseen. Nuoret kokivat vaikuttamisen mahdollisuuden tärkeäksi, mutta tunsivat ettei heillä ei ole tarvetta vaikuttaa. Suurin osa nuorista oli sitä, mieltä ettei heidän elämässään ole muutettavaa. Nuoriso-ohjaajien haastattelusta nousi esiin, että nuorten toiveisiin tulisi pystyä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteon hitaus ja byrokraattisuus saattaa näivettää nuoren kiinnostuksen vaikuttamiseen. Nuoriso-ohjaajat korostivat kouluyhteistyön kehittämisen merkitystä nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Johtoryhmä nosti esiin omassa haastattelussaan osallisuuden arvostamisen paikoittaisen horjumisen. Osallisuuden olemassaoloon on herätty kuntaorganisaatioissa, mutta käytännössä osallisuustyö vielä ontuu.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan parantaa nuorten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumista. Nuorille pitää entistä enemmän saada tietoa vaikuttamisen mahdollisuuksista. Heidän tulee tietää oikeudestaan vaikuttaa ja tietää, kuinka he voivat olla osallisena ja vaikuttaa niin halutessaan. Toinen huomio oli, että nuorisotyön ja koulun välisessä yhteistyössä nähtiin paljon mahdollisuuksia osallisuuden kehittämisessä. Yhteisellä panostuksella osallisuudesta ja vaikuttamisesta saataisiin luontevampaa nuorille. Nuoret oppisivat vaikuttamisen mahdollisuuksista jo varhain. Kolmas toimenpide-ehdotus on, että nuorten toiveisiin olisi pysyttävä reagoimaan nopeammin. Päätöksenteko koetaan liian hitaaksi ja jäykäksi. Neljäs toimenpide-ehdotus on, että yhdenvertainen osallisuus tulisi olla koko kuntaorganisaation yhteinen arvo. Toimintatapojen muokkaaminen osallisuutta edistäväksi tulisi olla kaikkien yksiköiden tahtotila. Viimeinen toimenpide-ehdotus on, että nuorten osallisuuden tarvetta tulisi tarkastella kriittisesti. Kaikki nuoret eivät koe tarvetta vaikuttaa, eikä kaikki osallisuuden muodot sovi kaikille. Yksilöiden erojen tunnistaminen on tärkeää.