Sydäntoimenpiteen jälkeinen sekavuus ikääntyneellä potilaalla
Jansson, Elina; Kinnala, Pauliina; Väisänen, Viivi (2018)
Jansson, Elina
Kinnala, Pauliina
Väisänen, Viivi
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265602
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265602
Tiivistelmä
Sydäntoimenpiteitä tehdään yhä iäkkäämmille potilaille, tavoitteena parantaa ikääntyneen toimintakykyä ja elämänlaatua (Rudolph ym. 2010, 1). Postoperatiivinen delirium eli toimenpiteen jälkeinen sekavuustila oli yleisin komplikaatio sydänleikkauksen jälkeen ja sitä esiintyy 25–50 %:lla potilaista (Martin & Arora 2013, 1). Deliriumiin kuolleisuus on jopa 25 % ja hyvin sekavista korkean iän potilaista jopa 40 % päätyy ympärivuorokautiseen laitoshoitoon, mutta delirium on edelleen alidiagnosoitu komplikaatio – vain kolmannes sekavuustiloista tunnistetaan (Laurila 2016).
Opinnäytetyön tarkoitus oli narratiivisen kirjallisuuskatsauksen (n=51) keinoin kartoittaa sydäntoimenpiteen jälkeistä sekavuutta yli 65-vuotiailla potilailla ja tehdä aiheesta puolistrukturoitu, sairaanhoitajille suunnattu kyselylomake, jonka avulla kartoitetaan deliriumpotilaan hoitoa. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön tuloksien avulla voitaisiin sekavan, ikääntyneen potilaan hoitotyötä kehittää. Työ toteutettiin osana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Steppi-hanketta.
Deliriumin laukaisevat somaattiset tekijät, joista merkittävimpiä olivat esimerkiksi korkea ikä, heikko yleiskunto, stressi, kipu, sydän- ja verisuonisairaudet, aivoverenkierron sairaudet, monilääkitys ja keuhkoveritulppa (Laurila 2012, 642–647). Potilaan pitäminen hengityskoneessa yli 24 tuntia oli myös katsottu merkitsevästi nostavan deliriumin riskiä (Arenson ym. 2013, 177). Deliriumin oireita olivat muistin ja kognitiivisen toiminnon heikkeneminen, tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden häiriytyminen, ajatuksellisen ja kielellisen toiminnon heikkeneminen, uni- ja valverytmin häiriintyminen, aggressiivisuus, levottomuus, aistiharhaisuus, passiivisuus ja hiljaisuus. Delirium lisäsi potilaiden hoitoaikaa sairaalassa jopa kaksinkertaiseksi ja deliriumpotilas oli aina jälkihoidon tarpeessa. (Mangusan ym. 2015, 161.) Joka kolmas deliriumtapaus olisi voitu estää riittävällä riskien kartoittamisella. Potilaan unen rauhoittamiseen, riittävään nestehoitoon, riittävään kivun hoitoon, varhaiseen mobilisaatioon toimenpiteen jälkeen sekä potilaan orientoitumisen ylläpitoon tulisi kiinnittää huomiota sairaalahoidon aikana. (Murdoch ym. 2014, 254.)
Opinnäytetyön tarkoitus oli narratiivisen kirjallisuuskatsauksen (n=51) keinoin kartoittaa sydäntoimenpiteen jälkeistä sekavuutta yli 65-vuotiailla potilailla ja tehdä aiheesta puolistrukturoitu, sairaanhoitajille suunnattu kyselylomake, jonka avulla kartoitetaan deliriumpotilaan hoitoa. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön tuloksien avulla voitaisiin sekavan, ikääntyneen potilaan hoitotyötä kehittää. Työ toteutettiin osana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Steppi-hanketta.
Deliriumin laukaisevat somaattiset tekijät, joista merkittävimpiä olivat esimerkiksi korkea ikä, heikko yleiskunto, stressi, kipu, sydän- ja verisuonisairaudet, aivoverenkierron sairaudet, monilääkitys ja keuhkoveritulppa (Laurila 2012, 642–647). Potilaan pitäminen hengityskoneessa yli 24 tuntia oli myös katsottu merkitsevästi nostavan deliriumin riskiä (Arenson ym. 2013, 177). Deliriumin oireita olivat muistin ja kognitiivisen toiminnon heikkeneminen, tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden häiriytyminen, ajatuksellisen ja kielellisen toiminnon heikkeneminen, uni- ja valverytmin häiriintyminen, aggressiivisuus, levottomuus, aistiharhaisuus, passiivisuus ja hiljaisuus. Delirium lisäsi potilaiden hoitoaikaa sairaalassa jopa kaksinkertaiseksi ja deliriumpotilas oli aina jälkihoidon tarpeessa. (Mangusan ym. 2015, 161.) Joka kolmas deliriumtapaus olisi voitu estää riittävällä riskien kartoittamisella. Potilaan unen rauhoittamiseen, riittävään nestehoitoon, riittävään kivun hoitoon, varhaiseen mobilisaatioon toimenpiteen jälkeen sekä potilaan orientoitumisen ylläpitoon tulisi kiinnittää huomiota sairaalahoidon aikana. (Murdoch ym. 2014, 254.)