Uhri elämälle : naisesta kostajaksi
Löytökoski, Lauri (2010)
Löytökoski, Lauri
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108587
Tiivistelmä
Kirjallinen opinnäytetyöni Uhri elämälle – naisesta kostajaksi käsittelee emotionaalisen trauman yläpuolelle nousevia naisia elokuvan aiheina. Käytän tutkimuskohteinani kahta pohjoismaista elokuvaa, Erik Blombergin Valkoista peuraa (Suomi, 1952) ja Bo Arne Vibeniuksen Thriller – en grym film:iä (Ruotsi, 1974). Näiden elokuvien naispäähenkilöissä kiteytyy mielestäni hyvin niin nousu uhrista kostajaksi kuin myös laajempi pohjoismaalainen suhtautuminen naisen kokemaan vääryyteen.
Tarkastelen näitä roolihahmoja, Valkoisen peuran Piritaa (Mirjami Kuosmanen) ja Thrillerin Friggaa (Christina Lindberg) kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin, pyrin vertaamaan hahmojen käyttäytymismalleja dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön (DID). DID seuraa emotionaalista traumaa ja johtaa sivupersoonan syntymiseen. Molemmat naiset muuttuvat tarinoidensa aikana tappajiksi – osoitan, että molempien tiloja voidaan tarkastella hyvinkin pitkälti DID-sairaskertomuksina.
Seuraavaksi asetan nämä kaksi elokuvaa ja niiden naishahmot laajempaan elokuvahistorialliseen kontekstiin. Määritän, miten aihetta on sitä ennen ja sen jälkeen lähestytty niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissakin. Laajennan tämän keskustelun kattamaan myös kokonaisvaltaisempaa sankarimyyttiä ja naisen asemaa siinä. Tämän jälkeen palautan kostajan myytin takaisin juurilleen, Nemesisjumalattareen. Käsittelen em. naishahmoja uskonnollisessa kontekstissa ja rinnastan heidän veritekonsa tyytymättömien jumalten tuomioon. Esitän Piritan edustamassa saamelaisten pakanajumalia, siinä missä Frigga vertautuu kristinuskon marttyyreihin.
Lopuksi perustelen, miksi tällaisilla elokuvilla on mielestäni keskeinen merkitys kansallisen ja yhteisöllisen identiteetin muovaajina. Molempien aihepiiri sivuaa tärkeitä ja kipeitä aiheita, jotka voidaan havaita myös niiden tekohetkellä vallinneessa sosiaalisessa ilmapiirissä. Otan myös kantaa siihen, miksi naisuhrin teema on mielestäni hyvä lähtökohta näiden asioiden käsittelyyn.
Tarkastelen näitä roolihahmoja, Valkoisen peuran Piritaa (Mirjami Kuosmanen) ja Thrillerin Friggaa (Christina Lindberg) kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin, pyrin vertaamaan hahmojen käyttäytymismalleja dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön (DID). DID seuraa emotionaalista traumaa ja johtaa sivupersoonan syntymiseen. Molemmat naiset muuttuvat tarinoidensa aikana tappajiksi – osoitan, että molempien tiloja voidaan tarkastella hyvinkin pitkälti DID-sairaskertomuksina.
Seuraavaksi asetan nämä kaksi elokuvaa ja niiden naishahmot laajempaan elokuvahistorialliseen kontekstiin. Määritän, miten aihetta on sitä ennen ja sen jälkeen lähestytty niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissakin. Laajennan tämän keskustelun kattamaan myös kokonaisvaltaisempaa sankarimyyttiä ja naisen asemaa siinä. Tämän jälkeen palautan kostajan myytin takaisin juurilleen, Nemesisjumalattareen. Käsittelen em. naishahmoja uskonnollisessa kontekstissa ja rinnastan heidän veritekonsa tyytymättömien jumalten tuomioon. Esitän Piritan edustamassa saamelaisten pakanajumalia, siinä missä Frigga vertautuu kristinuskon marttyyreihin.
Lopuksi perustelen, miksi tällaisilla elokuvilla on mielestäni keskeinen merkitys kansallisen ja yhteisöllisen identiteetin muovaajina. Molempien aihepiiri sivuaa tärkeitä ja kipeitä aiheita, jotka voidaan havaita myös niiden tekohetkellä vallinneessa sosiaalisessa ilmapiirissä. Otan myös kantaa siihen, miksi naisuhrin teema on mielestäni hyvä lähtökohta näiden asioiden käsittelyyn.