Hoitajien koulutuksen merkitys avanneleikatun saamaan ohjaukseen: Yliopistollisen sairaalan kirurgisen vuodeosaston avanneohjaus avanneleikattujen arvioimana

Abstract

Yliopistollisen sairaalan kirurgisen vuodeosaston hoitajia koulutettiin avannepotilaiden kokonaisvaltaiseen hoitoon ja ohjaukseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata avannepotilaiden omahoidon ohjauksen riittävyyttä ennen ja jälkeen hoitajien saaman koulutuksen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää hoitajien ohjaamisosaamista ja sen myötä potilaiden saamaa avanneohjausta. Tutkimusongelmat olivat: Miten riittävää avannepotilaiden ohjaus oli heidän itsensä arvioimana ennen hoitajille suunnattua koulutusta, ja miten riittävää avannepotilaiden ohjaus oli heidän itsensä arvioimana hoitajille suunnatun koulutuksen jälkeen?

Tutkimuksen tietoperusta käsitteli avanteita ja potilaiden ohjausta koskevia tutkimuksia. Avannepotilaiden kokemuksia hoitajien antamasta ohjauksesta kerättiin vuoden 2016 aikana tekemällä kysely ennen ja jälkeen hoitajien saaman koulutuksen. Kummankin aineiston keruun aikana 14 osastolla hoidossa ollutta avanneleikattua vastasi kyselyyn. Tutkimus suoritettiin määrällisenä kyselynä, jonka olivat laatineet osaston työntekijät. Monivalintakysymysten vastaukset analysoitiin tarkastelemalla kyselyjen tuloksia erillisinä, koska tutkimuksen aineisto oli pieni. Tämän jälkeen ensimmäisen ja toisen kyselyn tulosten mahdollisia eroja tulkittiin vertailemalla niiden prosenttiosuuksia.

Tutkimuksen tulosten perusteella hoitajien koulutuksen merkitys vaihteli sen mukaan, mistä ohjaukseen liittyvästä aiheesta oli kysymys. Suurin merkitys hoitajien koulutuksella oli potilaan saamaan ohjaukseen ruokavaliosta ja suoliston toiminnasta: koulutuksen jälkeen valtaosa avanneleikatuista arvioi ohjauksen olleen riittävää. Siinä missä koulutuksen jälkeen vastanneista avanneleikatuista usea arvioi, että keskustelua avanteen vaikutuksesta minäkuvaan olisi voinut olla enemmän, koulutus myös lisäsi heidän määrää, jotka arvioivat keskustelumahdollisuudet riittäviksi. Usean aihepiirin kohdalla potilaiden arvio oli hyvin samankaltainen ennen ja jälkeen hoitajien koulutuksen. Tulokset olivat ristiriitaisia niiltä osin, mitä potilaat ovat saaneet harjoitella mielestään riittävästi osastolla. Sekä ennen että jälkeen hoitajien koulutuksen avanneleikatut olisivat kaivanneet lisää käytännön harjoittelua osastolla ollessaan. Kummankin kyselyn vastaajista pieni osa koki, ettei saanut jonkin aihepiirin tietoa tai ohjausta lainkaan.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että kirjallista ja suullista tietoa on tärkeä olla tarjolla riittävästi. Lisäksi avanneohjaus on toteutettava avanneleikatun omat toiveet, tarpeet ja lähtökohdat huomioiden. Näin varmistetaan, että jokainen potilas saa oman arvionsa mukaan riittävän määrän ohjausta. Hoitotyön kehittämisessä tutkimusperustainen hoitajien koulutus on keskeisessä roolissa. Hoitajien koulutuksella oli merkitystä, mutta myös uusia mahdollisia koulutuksen tarpeita ilmeni. Tämän vuoksi hoitajien avanneohjaukseen liittyvän koulutuksen olisi tärkeä olla jatkuvaa. Jatkotutkimuksissa avanneleikattujen kokemuksia ohjauksesta voisi tutkia esimerkiksi laadullisten menetelmien, kuten haastattelujen, avulla. Myös ohjausta antavien hoitajien arviot ja kokemukset avanneohjauksesta olisivat tärkeä tutkimusaihe.

University hospital's nurses of the surgical ward were trained in comprehensive care and guidance of patients with stoma. The purpose of the study was to describe the sufficiency of stoma guidance before and after the nurses' education. The aim of the study was to develop the nurses' guidance capability and, consequently, patients’ guidance. The research problems were: From stoma patients’ point of view, how was the stoma guidance before nurses’ training, and after nurses’ training?

The theoretical background of the research was based on researches about stomas and patients’ guidance. Stoma patients’ experiences were collected during the year 2016 by making a survey before and after the nurses' training. The questionnaire was made by the staff of the ward and it contained multiple-choice and open-ended questions. Each time, 14 randomly selected patients in the department 8 answered the questionnaire. During the data collection period 14 stoma patients who control-visited the department answered the questionnaire before and after nurses’ training. The study was quantitative and answers to multiple choice questions were analyzed. Because the amount of data was small, the results of the questionnaires were considered separately. After that possible differences were analyzed by comparing the percentages.

Based on the results of the study, the importance of nurses’ education varied depending on the subject of the counselling. Most importantly, nurses' education improved stoma guidance related to diet and intestinal wellbeing: after training, most of stoma patients estimated that the guidance was sufficient. After the education, many stoma patients evaluated there could be more discussion about how stoma influences in self-image. However, at the same time many patients evaluated there was enough discussion about that. For several subjects, the patients’ evaluation were very similar before and after the nurses' education. The results were controversial in terms of what the stoma patients had to train while their stay at the department. As well before as after nurses’ education stoma patients would have appreciated more practical training related to stoma. A small amount of respondents of both surveys felt that they did not receive any information or guidance at any topic.

The conclusions of the study are related to the fact that written and oral information are important and those should be sufficiently available. In addition, guidance of stoma patients must be carried out with respect to the patient’s personal wishes and needs, and patient’s status has to be paid attention. This will ensure that each patient receives an amount of guidance that is sufficient for him/her. When nursing is developed, research-based education plays a central role. Nurses’ education was important, but also new potential educational needs were appeared. Therefore, it would be important that nurses’ education related to guidance of stoma patients is continuous. In further studies stoma patients’ experiences could be explored, for example, through qualitative methods such as interviews. Also, nurses’ views and experiences about stoma guidance would be an important research topic.