Halkiolapsen hoito : Koulutusiltapäivä halkiohoidoista Oulun yliopistollisessa sairaalassa
Pirhonen, Marjo; Malkamäki, Mariana (2017)
Pirhonen, Marjo
Malkamäki, Mariana
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802072104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802072104
Tiivistelmä
Huuli-suulakihalkiot ovat epämuodostumia, jotka syntyvät lapselle sikiöaikana. Halkio vaikuttaa lapseen kokonaisvaltaisesti mm. puheenkehitykseen sekä ulkonäköön. Halkiolasten määrä pieni suhteessa kokonaissyntyvyyteen vuosittain. Määrä on Oulun yliopistollisen sairaalan alueella 20 — 30 lasta vuosittain. Pohjois-Suomessa yleisin halkio tyyppi on suulaenhalkio. Oulun yliopistollinen sairaala on toinen yliopistosairaala Suomessa, jossa halkioita hoidetaan.
Opinnäytetyönämme järjestimme Koulutusiltapäivän Oulun yliopistollisessa sairaalassa halkiohoidoista. Koulutukseen osallistui Oulun yliopistollisen sairaalan henkilökuntaa ja erityisvastuualueen kolmesta sairaalasta henkilökuntaa etäyhteydellä, lisäksi koulutuksessa oli sillä hetkellä Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoitotyön harjoittelussa olevia opiskelijoita. Opinnäytetyömme tavoitteena oli viedä tietoa halkiolapsen hoidosta ja arjesta terveydenhuollon yksiköihin. Koulutuksen onnistumisesta ja hyödyllisyydestä kerättiin palautetta koulutuksen kuulijoilta Webropol-kyselyllä. Lisäksi kyselylomakkeen avulla selvitimme projektityöryhmältä, miten koulutuksen järjestäminen on heidän mielestään onnistunut. Opinnäyteyössä on käytetty sekä painettuja että sähköisiä lähteitä. Lähteinä on ollut kirjallisuutta, Pro Gradu-tutkielmia ja väitöskirjoja, sekä tilastoja. Teoriatietoa on lisäksi oppimisesta ja ohjauksesta sekä projektityön suunnittelusta ja toteutuksesta
Koulutusiltapäivä koostui neljästä luentokokonaisuudesta; halkioiden kirurgisesta hoidosta, halkiohoidot hoitotyön näkökulmasta sekä meidän opiskelijoiden pitämästä osuudesta, jossa käsiteltiin halkiolapsen ensimmäisen vuoden haasteita ja vuorovaikutusta ja kohtaamista. Lopuksi oli kokemusasiantuntijan osuus. Kuulijoiden kyselylomakkeessa olleita kysymyksiä analysoimme kvalitatiivisin menetelmin, jossa ryhmittelimme vastauksia kokonaisuuksiin.
Koulutukseen osallistuneiden palautteen pohjalta koulutus oli asiasisällöltään kattava ja monipuolinen. Vastauksista tuli esiin koulutuksen tarpeellisuus. Koulutusta toivottiin myös vastauskissa lisää, erityisesti syöttämiseen liittyvissä asioissa ja hoitotyöstä eri osastoilla.
Opinnäytetyömme koulutuspäivän materiaalia voi tulevaisuudessa hyödyntää koulutuksissa. Materiaalin pohjalta on myös mahdollista tehdä neuvoloille ja sairaaloille tiivis opas halkiolapsen ensimmäisen vuoden haasteista ja kuinka auttaa perhettä joskus hyvinkin raskaassa arjessa. Opas tulisi toivomme mukaan neuvoloiden ja sairaaloiden henkilökunnan käyttöön ja näin hoitolinjoja ja hoidonlaatua kyettäisiin tasavertaistamaan.
Opinnäytetyönämme järjestimme Koulutusiltapäivän Oulun yliopistollisessa sairaalassa halkiohoidoista. Koulutukseen osallistui Oulun yliopistollisen sairaalan henkilökuntaa ja erityisvastuualueen kolmesta sairaalasta henkilökuntaa etäyhteydellä, lisäksi koulutuksessa oli sillä hetkellä Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoitotyön harjoittelussa olevia opiskelijoita. Opinnäytetyömme tavoitteena oli viedä tietoa halkiolapsen hoidosta ja arjesta terveydenhuollon yksiköihin. Koulutuksen onnistumisesta ja hyödyllisyydestä kerättiin palautetta koulutuksen kuulijoilta Webropol-kyselyllä. Lisäksi kyselylomakkeen avulla selvitimme projektityöryhmältä, miten koulutuksen järjestäminen on heidän mielestään onnistunut. Opinnäyteyössä on käytetty sekä painettuja että sähköisiä lähteitä. Lähteinä on ollut kirjallisuutta, Pro Gradu-tutkielmia ja väitöskirjoja, sekä tilastoja. Teoriatietoa on lisäksi oppimisesta ja ohjauksesta sekä projektityön suunnittelusta ja toteutuksesta
Koulutusiltapäivä koostui neljästä luentokokonaisuudesta; halkioiden kirurgisesta hoidosta, halkiohoidot hoitotyön näkökulmasta sekä meidän opiskelijoiden pitämästä osuudesta, jossa käsiteltiin halkiolapsen ensimmäisen vuoden haasteita ja vuorovaikutusta ja kohtaamista. Lopuksi oli kokemusasiantuntijan osuus. Kuulijoiden kyselylomakkeessa olleita kysymyksiä analysoimme kvalitatiivisin menetelmin, jossa ryhmittelimme vastauksia kokonaisuuksiin.
Koulutukseen osallistuneiden palautteen pohjalta koulutus oli asiasisällöltään kattava ja monipuolinen. Vastauksista tuli esiin koulutuksen tarpeellisuus. Koulutusta toivottiin myös vastauskissa lisää, erityisesti syöttämiseen liittyvissä asioissa ja hoitotyöstä eri osastoilla.
Opinnäytetyömme koulutuspäivän materiaalia voi tulevaisuudessa hyödyntää koulutuksissa. Materiaalin pohjalta on myös mahdollista tehdä neuvoloille ja sairaaloille tiivis opas halkiolapsen ensimmäisen vuoden haasteista ja kuinka auttaa perhettä joskus hyvinkin raskaassa arjessa. Opas tulisi toivomme mukaan neuvoloiden ja sairaaloiden henkilökunnan käyttöön ja näin hoitolinjoja ja hoidonlaatua kyettäisiin tasavertaistamaan.