Palvelutalo Keinupuistokeskuksen asukkaan ja hänen omaisen kokemuksia etäläsnäolosta

Abstract

Sosiaalista toimintakykyisyyttä osoittavat osallistuminen ja aktiivinen toiminta eli kuinka yksilö osallistuu erilaisiin yhteisön ja yhteiskunnan tilanteisiin. Yksi keino lisätä toimintakykyisyyttä ja ehkäistä sosiaalista eristäytymistä on etäläsnäolo, joka mahdollistaa kuvallisen yhteydenpidon esim. omaisiin ja ystäviin tai palvelujen tarjoajiin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia etäläsnäolon kokemuksia Keinupuistokeskuksen palvelutalossa asuvan asukkaan ja omaisen välillä. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, joka pohjautui kahdelle iäkkäälle Keinupuistokeskuksen palvelutalon asukkaalle ja heidän omaisilleen tehtyihin puolistrukturoituihin yksilöhaastatteluihin. Kyselyt tehtiin sekä lomakkeella, että suullisen haastattelun metodein. Lisäksi käytettiin etnografista havainnointia. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin käyttämällä sisällön analyysiä. Kenttätutkimus toteutettiin vuoden 2017 maalis-kesäkuun aikana asukkaan omassa asuinympäristössä. Opinnäytetyön tutkimuksessa käytettiin läsnäolorobotti Doublea, joka hyödyntää telenäköä. Etäkäyttäjä voi kauko-ohjauksella kääntää robotin päätä ja liikuttaa sitä fyysisesti etänä. Tutkimustulosten mukaan kokemukset etäläsnäolosta olivat positiivisia. Läsnäolon tunne oli luonnollisempaa ja parempaa kuin puhelimen välityksen pidetty yhteydenpito. Asukkaalle ja omaiselle tuli tunne, että oltiin saman pöydän ääressä, ”face to face” niin kuin toinen asukakkaista tilanteen mainitsi. Omainen koki etäläsnäolon pieneksi vierailuksi iäkkään vanhempansa luona. Yhteydenpidon pelisäännöt oli sovittu etukäteen ja asukkaita ei haitannut, että omainen pystyi ottamaan yhteyden milloin vain. Osa omaisista kuitenkin koki yhteydenoton yksipuolisena, vähän kiusallisena, tunkeilevana, jopa tirkistelevänä. Omaiset toivoivat etäläsnäolopalvelun käyttöä mm yhteisten tapaamisen järjestämisessä omahoitajan kanssa ja esim. hoito- ja kuntoutusneuvotteluissa. Elämänlaadun ylläpitäminen ja parantaminen ovat tavoitteita kun puhutaan ikäteknologian kehittämisestä. Etäläsnäolorobotiikkaa voidaan tarjota sosiaalisen elämän laadun ylläpitoon ja turvallisuuden lisäämiseen. Etäläsnäolo lievittää ”ei valittua” yksinäisyyden tunnetta. Kaukana asuvien omaisten yhteydenpito helpottuu kun matkustaminen vähenee ja kuvayhteyden voi ottaa mistä vain ja milloin vain.

Participating and activity, in other words how does the individual participate in various activities in his community and society indicate the status of a person’s social performance. One way to increase a person’s social performance and prevent social isolation is telepresence, which enables pictoral communication for example with family and friends or services providers. The purpose of this thesis was to study the experiences of the virtual connection, telepresence, between the inhabitant of Keinupuistokeskus nursing home and his family member. There was a qualitative method used in this study based on the semistructured individual interviews carried out on two elderly inhabitants of Keinupuistokeskus nursing home and their family members. The questionnaires were carried out on both in written form and oral interview methods. In addition, an ethnographic observation was used. The qualitative data was analyzed using the method of content analysis. The field study was carried out in March-June 2017 in the inhabitant’s own living environment. A telepresence robot called “Double” was used in the study for a virtual connection. The telepresence user can guide the robot’s head and move it physically using a remote control. The results of the telepresence were positive. The feeling of the presence was more natural and better than via telephone. The inhabitant and the family member shared a feeling they were sitting around the same table, “face to face”, as one of the inhabitants expressed it. A family member experienced a virtual connection as a small visit to his/her elderly parent. The rules of the communication were agreed beforehand and the inhabitants were not troubled by the fact that the family member could take contact at any time. Some of the family members felt the connection was one-sided, a little awkward, intruding, and even slightly peeping. The family members were hoping for the use of the telepresence service for example when arranging meetings with the personal nurse and in the nursing and/or rehabilitation meetings. Maintaining and improving the quality of life are goals when developing welfare technology for elderly people. Telepresence robot can be offered for maintaining quality of social life and increasing safety. Telepresence can alleviate loneliness which is “not by choice.” Connecting with the family and friends living far is easier when there is less traveling and one can take contact wherever and whenever.