"Alkukankeuden jälkeen toiveissa sujuvampaa yhteistyötä" : Ulkoistamisen vaikutus henkilöstön väliseen yhteistyöhön Kaakon kaksikon avoterveydenhuollossa
Lautamies, Riitta (2010)
Lautamies, Riitta
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047762
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047762
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää avoterveydenhuollon ulkoistamisen vaikutuksia, yksityisen ja julkisen organisaation palveluksessa olevan henkilöstön yhteistyön toimivuutta sekä kehittää keinoja eri palveluntuottajien henkilöstön välisen yhteistyön lisäämiseksi Kaakon kaksikon (Miehikkälän ja Virolahden kunnat) avoterveydenhuollossa. Henkilöstön välistä yhteistyötä tarkasteltiin työyhteisön työhyvinvoinnin näkökulmasta. Kartoituksen kohdejoukkona oli koko Kaakon kaksikon avoterveydenhuollon ja avoterveydenhuollon kanssa läheisesti yhteistyötä tekevien toimialueiden henkilöstö sekä terveydenhuollon hallinto, yhteensä 75 työntekijää. Yhteistyön kartoittaminen toteutettiin lomakekyselynä keväällä 2009. Tulokset analysoitiin SPSS for Windows 16.0 -ohjelmalla. Kyselyn vastausprosentti oli 65,3 (n=49).
Ulkoistamisen positiivisiksi vaikutuksiksi koettiin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen, työjärjestelyjen paraneminen, palkitseminen ja kannusteet, työssä saatava sosiaalinen tuki sekä asiakkaille tuotettujen palvelujen saatavuus, toimivuus ja laatu. Eri palveluntuottajien henkilöstön välisen yhteistyön toimivuutta edistäväksi tekijäksi arvioitiin ensisijaisesti toiminnan yhteinen päämäärä ja tavoitteet. Ulkoistamisen negatiivisiksi ja eri palveluntuottajien henkilöstön välistä yhteistyötä eniten hankaloittaviksi vaikutuksiksi koettiin yhteisten toimintatapojen ja eri organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen puute. Työntekijöiden mielestä kehittämistä eri palveluntuottajien henkilöstön välisessä yhteistyössä on erityisesti tiedonkulun toimivuudessa, toimintakulttuurien yhtenäistämisessä, toisten osapuolten työhön tutustumisessa sekä yhteistyön suunnittelemisessa ja yhteistyökäytäntöjen muokkaamisessa.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Kaakon kaksikon avoterveydenhuollon henkilöstöllä on palveluntuottajasta riippumatta havaittavissa halu yhteistyön tekemiseen, koska toiminnan kohde ja tavoite, yhteisten asiakkaiden hoitaminen, koetaan niin tärkeäksi. Kaikkia toimialueita koskeva kehittäminen tulisi kohdistaa erityisesti tiedonkulun parantamiseen. Yhteistyötä voitaisiin kehittää myös sopimalla yhteisistä toimintatavoista sekä järjestämällä yhteisiä palavereja, tapahtumia ja koulutuksia. Koska eri toimialueilla on yhteistyön kehittämiselle erilaiset tarpeet, kehittäminen olisi hyvä toteuttaa toimialueittain. Toimialuekohtaisesti pienemmissä yksiköissä toimittaessa koko henkilöstö voitaisiin paremmin osallistaa yhteistyön kehittämiseen. Vastuu toimialuekohtaisen kehittämisen käynnistämisestä ja koordinoinnista tulee olla ensisijaisesti esimiehillä. Jotta voitaisiin selvittää, miten kehittämisehdotuksiin on paneuduttu ja millaisia tuloksia kehittämistoiminnalla on saatu aikaan, vastaavanlainen henkilöstön yhteistyön arviointi kannattaisi toteuttaa uudelleen jonkin ajan kuluttua.
Ulkoistamisen positiivisiksi vaikutuksiksi koettiin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen, työjärjestelyjen paraneminen, palkitseminen ja kannusteet, työssä saatava sosiaalinen tuki sekä asiakkaille tuotettujen palvelujen saatavuus, toimivuus ja laatu. Eri palveluntuottajien henkilöstön välisen yhteistyön toimivuutta edistäväksi tekijäksi arvioitiin ensisijaisesti toiminnan yhteinen päämäärä ja tavoitteet. Ulkoistamisen negatiivisiksi ja eri palveluntuottajien henkilöstön välistä yhteistyötä eniten hankaloittaviksi vaikutuksiksi koettiin yhteisten toimintatapojen ja eri organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen puute. Työntekijöiden mielestä kehittämistä eri palveluntuottajien henkilöstön välisessä yhteistyössä on erityisesti tiedonkulun toimivuudessa, toimintakulttuurien yhtenäistämisessä, toisten osapuolten työhön tutustumisessa sekä yhteistyön suunnittelemisessa ja yhteistyökäytäntöjen muokkaamisessa.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Kaakon kaksikon avoterveydenhuollon henkilöstöllä on palveluntuottajasta riippumatta havaittavissa halu yhteistyön tekemiseen, koska toiminnan kohde ja tavoite, yhteisten asiakkaiden hoitaminen, koetaan niin tärkeäksi. Kaikkia toimialueita koskeva kehittäminen tulisi kohdistaa erityisesti tiedonkulun parantamiseen. Yhteistyötä voitaisiin kehittää myös sopimalla yhteisistä toimintatavoista sekä järjestämällä yhteisiä palavereja, tapahtumia ja koulutuksia. Koska eri toimialueilla on yhteistyön kehittämiselle erilaiset tarpeet, kehittäminen olisi hyvä toteuttaa toimialueittain. Toimialuekohtaisesti pienemmissä yksiköissä toimittaessa koko henkilöstö voitaisiin paremmin osallistaa yhteistyön kehittämiseen. Vastuu toimialuekohtaisen kehittämisen käynnistämisestä ja koordinoinnista tulee olla ensisijaisesti esimiehillä. Jotta voitaisiin selvittää, miten kehittämisehdotuksiin on paneuduttu ja millaisia tuloksia kehittämistoiminnalla on saatu aikaan, vastaavanlainen henkilöstön yhteistyön arviointi kannattaisi toteuttaa uudelleen jonkin ajan kuluttua.