Tyttöjen sosiaalisen vahvistamisen haasteet alakoulussa
Riikonen, Jarkko (2010)
Riikonen, Jarkko
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005057786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005057786
Tiivistelmä
Tyttöjen ja nuorten naisten masennuksesta ja henkisestä pahoinvoinnista on viime aikoina kirjoitettu lehdistössä paljon, ja eri mittarit antavat heidän masennuksestaan hälyttäviä lukemia. Kuitenkaan tyttöjen pahoinvoinnista ei ole juurikaan tehty tutkimusta. Tässä tutkimuksessa lähestyn asiaa aiemmin täysin tutkimattomasta
näkökulmasta. Tutkimukseni lähtökohtana on se, että alakouluikäisille sosiaalista sopeutumista ja tunne-elämän tukea ja kuntoutusta tarjoavalla pienluokalla ei Joensuussa ole 2000 -luvulla ollut kuin kaksi tyttöä. Tämä tosiasia on merkittä, koska pohjois-karjalalaisista yläkouluikäisistä tytöistä taas lähes viidennes kokee olevansa vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita.
Tämä tutkimus kertoo asiantuntijoiden, luokanopettajien ja erityisopettajien kertomana koulumaailman sukupuolisidonnaisista odotuksista ja siitä miksi tyttöjä ei ohjaudu tarvitsemiensa tukien piiriin. Haastattelututkimukseen osallistui yhteensä 15 opettajaa, jotka jokapäiväisessä työssään käsittelevät näitä asioita. Tutkimukseni osoittaa että tunne-elämän tukea antavalla pienluokalla ei ole tyttöjä siksi, että tytöt eivät yleensä käyttäydy aggressiivisesti. Haastateltujen yhtenevänä näkemyksenä on se, että eniten tytöt (ja pojat) tarvitsevat aikuisilta turvallista huomiota ja keskittyvää kuuntelemista. Kouluelämässä suureen rooliin nousee tutkimuksen mukaan myös eri sukupuolille ladatut rooliodotukset. Nämä roolimallit ovat nähtävillä sekä oppilaiden, että opettajien arkisessa toiminnassa.
näkökulmasta. Tutkimukseni lähtökohtana on se, että alakouluikäisille sosiaalista sopeutumista ja tunne-elämän tukea ja kuntoutusta tarjoavalla pienluokalla ei Joensuussa ole 2000 -luvulla ollut kuin kaksi tyttöä. Tämä tosiasia on merkittä, koska pohjois-karjalalaisista yläkouluikäisistä tytöistä taas lähes viidennes kokee olevansa vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita.
Tämä tutkimus kertoo asiantuntijoiden, luokanopettajien ja erityisopettajien kertomana koulumaailman sukupuolisidonnaisista odotuksista ja siitä miksi tyttöjä ei ohjaudu tarvitsemiensa tukien piiriin. Haastattelututkimukseen osallistui yhteensä 15 opettajaa, jotka jokapäiväisessä työssään käsittelevät näitä asioita. Tutkimukseni osoittaa että tunne-elämän tukea antavalla pienluokalla ei ole tyttöjä siksi, että tytöt eivät yleensä käyttäydy aggressiivisesti. Haastateltujen yhtenevänä näkemyksenä on se, että eniten tytöt (ja pojat) tarvitsevat aikuisilta turvallista huomiota ja keskittyvää kuuntelemista. Kouluelämässä suureen rooliin nousee tutkimuksen mukaan myös eri sukupuolille ladatut rooliodotukset. Nämä roolimallit ovat nähtävillä sekä oppilaiden, että opettajien arkisessa toiminnassa.