Introduction to Permafrost Engineering
Juola, Jussi (2017)
Juola, Jussi
Lapin ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015867
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705015867
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia kirjallisuusselvityksen avulla ikiroutaa, ikirouta-alueella tapahtuvaa rakentamista sekä yleisiä haasteita ikiroutaan liittyen. Tutkimus toteutettiin keräämällä tietoa alan raporteista, koulutusoppaista, konferenssijulkaisuista sekä kirjoista. Työssä perehdytään ikiroutaan, ikiroudan muodostumiseen, palsoihin, rakentamisen perusteisiin ja rakentamiseen pohjoisessa.
Maapallolla ikiroutaa esiintyy noin 20 prosentilla maapinta-alasta. Suurin osa ikiroudasta löytyy pohjoisesta, arktisilta alueilta. Vuosien varrella insinöörit ovat rakentaneet rakennuksia, teitä, junaraiteita ja lentokenttiä ikiroudan päälle. Rakennusmetodeja on ollut useita. Usein nämä hankkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet, ja rakennelmat ovat lyhyessä ajassa muuttuneet käyttökelvottomiksi ikiroudan arvaamattomuuden vuoksi. Jää on substanssina hyvin herkkä ulkoisille muutoksille, ja pienistäkin muutoksista voi seurata peruuttamattomia vaikutuksia jäiseen maakerrokseen. Yksi näistä ulkoisista muutoksista on lämpötila. Ilmaston lämpeneminen näkyy erityisesti arktisilla alueilla. Vuosituhansia ikiroudassa olleet alueet sulavat, ja ympäristöt muuttuvat. Insinöörityön osalta tämä tarkoittaa entistä vaativampaa ja tarkempaa suunnitteluprosessia. Yksi suurimmista vaikeuksista on päätös siitä, kannattaako rakennushankkeen alla oleva maa pitää jäässä vai sulattaa ja luoda kokonaan uusi, kestävä perusta.
Suomessa ikiroutaa esiintyy lähinnä Tunturi-Lapissa ja Metsä-Lapin pohjoisosissa, erityisesti palsasoilla, jotka keskittyvät Käsivarren ja Utsjoen koivuvyöhykkeelle. Palsasoilla esiintyy ikiroutaisia palsakumpuja, jotka antavat Suomen luonnolle omalaatuisen leiman. Ikirouta tekee näistä soista haastavia rakennuskohteita.
Maapallolla ikiroutaa esiintyy noin 20 prosentilla maapinta-alasta. Suurin osa ikiroudasta löytyy pohjoisesta, arktisilta alueilta. Vuosien varrella insinöörit ovat rakentaneet rakennuksia, teitä, junaraiteita ja lentokenttiä ikiroudan päälle. Rakennusmetodeja on ollut useita. Usein nämä hankkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet, ja rakennelmat ovat lyhyessä ajassa muuttuneet käyttökelvottomiksi ikiroudan arvaamattomuuden vuoksi. Jää on substanssina hyvin herkkä ulkoisille muutoksille, ja pienistäkin muutoksista voi seurata peruuttamattomia vaikutuksia jäiseen maakerrokseen. Yksi näistä ulkoisista muutoksista on lämpötila. Ilmaston lämpeneminen näkyy erityisesti arktisilla alueilla. Vuosituhansia ikiroudassa olleet alueet sulavat, ja ympäristöt muuttuvat. Insinöörityön osalta tämä tarkoittaa entistä vaativampaa ja tarkempaa suunnitteluprosessia. Yksi suurimmista vaikeuksista on päätös siitä, kannattaako rakennushankkeen alla oleva maa pitää jäässä vai sulattaa ja luoda kokonaan uusi, kestävä perusta.
Suomessa ikiroutaa esiintyy lähinnä Tunturi-Lapissa ja Metsä-Lapin pohjoisosissa, erityisesti palsasoilla, jotka keskittyvät Käsivarren ja Utsjoen koivuvyöhykkeelle. Palsasoilla esiintyy ikiroutaisia palsakumpuja, jotka antavat Suomen luonnolle omalaatuisen leiman. Ikirouta tekee näistä soista haastavia rakennuskohteita.