Monikkoperheiden tukeminen
Haapajärvi, Tuija (2009)
Haapajärvi, Tuija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003265963
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003265963
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata monikkoperheille tarjottua ja heidän halutessaan saamaansa tukea. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa monikkoperheiden kokemuksista niin perheille itselleen kuin heidän kanssaan toimiville tahoille.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen strukturoitua kyselylomaketta joka sisälsi yhden avoimen kysymyksen. Strukturoidut kysymykset analysoitiin määrällisen tutkimusmenetelmän avulla. Kyselylomakkeen yhden avoimen kysymyksen kohdalla käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin marras-joulukuun aikana 2008 kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui 34 Satakunnan alueella asuvaa monikkoperhettä.
Monikkolapsia syntyy Suomeen yhä enemmän, synnyttäjien iän kohotessa, mutta myös hormonaalisten lapsettomuushoitojen vuoksi. Suomessa syntyneistä lapsista 2,5 % on kaksosia.
Tutkimuksen mukaan monikkoperheet saivat vaihtelevasti tukea. Lähiomaisten tukea oli saatu runsaasti ja sen todettiin auttavan jaksamisessa monikkolasten kanssa. Yhteiskunnan antaman käytännön ja henkisen tuen sekä taloudellisen tuen, koettiin olevan riittämättömiä. Ystäviltä monikkoperheet olivat halutessaan saaneet jonkin verran lastenhoitoapua, mutta vähäistä kodinhoitoapua. Monikkovanhempien todettiin tulosten mukaan jakavan lasten- ja kodinhoitoa keskenään, ja se vanhempi joka oli pääasiallisesti kotona lasten kanssa, koki puolison tuen erittäin tärkeänä.
Muita asioita jotka auttoivat monikkoperheitä jaksamaan, olivat riittävä unen määrä ja sen laatu, oma-aika, vertaistuki, töissä käynti, puolison kanssa vietetty kahdenkeskinen aika sekä monikkolasten tuottama ilo. Vähäinen nukkuminen, puolison osallistumattomuus lasten- ja kodinhoitoon ja kynnys pyytää tarvittaessa apua, olivat jaksamisen esteenä olevia asioita.
On kiinnitettävä huomiota monikkoperheiden yhteiskunnalta saamaan taloudelliseen, henkiseen sekä käytännön apuun. Lapsiperheiden jotka kokevat erityistä uupumusta tulisi saada erityistä huomiota terveydenhoitajien ja muiden lapsiperheiden kanssa toimivien ryhmien taholta. Monikkoperheille tulisi järjestää synnytysvalmennusta, jossa kiinnitettäisiin huomiota monikkoperheiden erityiskysymyksiin.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen strukturoitua kyselylomaketta joka sisälsi yhden avoimen kysymyksen. Strukturoidut kysymykset analysoitiin määrällisen tutkimusmenetelmän avulla. Kyselylomakkeen yhden avoimen kysymyksen kohdalla käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin marras-joulukuun aikana 2008 kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui 34 Satakunnan alueella asuvaa monikkoperhettä.
Monikkolapsia syntyy Suomeen yhä enemmän, synnyttäjien iän kohotessa, mutta myös hormonaalisten lapsettomuushoitojen vuoksi. Suomessa syntyneistä lapsista 2,5 % on kaksosia.
Tutkimuksen mukaan monikkoperheet saivat vaihtelevasti tukea. Lähiomaisten tukea oli saatu runsaasti ja sen todettiin auttavan jaksamisessa monikkolasten kanssa. Yhteiskunnan antaman käytännön ja henkisen tuen sekä taloudellisen tuen, koettiin olevan riittämättömiä. Ystäviltä monikkoperheet olivat halutessaan saaneet jonkin verran lastenhoitoapua, mutta vähäistä kodinhoitoapua. Monikkovanhempien todettiin tulosten mukaan jakavan lasten- ja kodinhoitoa keskenään, ja se vanhempi joka oli pääasiallisesti kotona lasten kanssa, koki puolison tuen erittäin tärkeänä.
Muita asioita jotka auttoivat monikkoperheitä jaksamaan, olivat riittävä unen määrä ja sen laatu, oma-aika, vertaistuki, töissä käynti, puolison kanssa vietetty kahdenkeskinen aika sekä monikkolasten tuottama ilo. Vähäinen nukkuminen, puolison osallistumattomuus lasten- ja kodinhoitoon ja kynnys pyytää tarvittaessa apua, olivat jaksamisen esteenä olevia asioita.
On kiinnitettävä huomiota monikkoperheiden yhteiskunnalta saamaan taloudelliseen, henkiseen sekä käytännön apuun. Lapsiperheiden jotka kokevat erityistä uupumusta tulisi saada erityistä huomiota terveydenhoitajien ja muiden lapsiperheiden kanssa toimivien ryhmien taholta. Monikkoperheille tulisi järjestää synnytysvalmennusta, jossa kiinnitettäisiin huomiota monikkoperheiden erityiskysymyksiin.