Jätteenkäsittelylaitosten hajuyhdisteet ja niiden puhdistaminen
Huotari, Arja (2016)
Huotari, Arja
Lahden ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121921121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121921121
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kahdella jätteenkäsittelylaitoksella muodostuvien hajuyhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Tarkoituksena oli todentaa toimeksiantajan suunnitteleman hajukaasujen puhdistusjärjestelmän tehokkuutta hajukaasunäytteillä ja kenttämittauksilla. Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka tehokkaasti hajukaasujärjestelmän osaprosessit puhdistavat hajuyhdisteitä prosessista ja päästäänkö pitoisuusarvoilla ympäristölupapäätöksessä määrättyihin raja-arvoihin.
Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee hajuja koskevaa lainsäädäntöä, hajuyhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia ja käyttäytymistä puhdistusjärjestelmän eri prosessivaiheissa. Tulososiossa on esitetty puhdistusprosessista mitatut pitoisuudet ja niiden pohjalta lasketut reduktiot. Opinnäytetyössä tehtiin johtopäätöksiä siitä, onko nykyinen puhdistusjärjestelmä toimiva ja mitä voidaan tehdä tehokkuuden parantamiseksi.
Tulokset osoittavat, että hajukaasupitoisuudet ylittävät ympäristöluvassa asetetun raja-arvon 2000 - 2500 HY/m3. Laitoksella a vaaditut 90 %:n reduktiot hajuyksiköille ja ammoniakille saavutetaan. Laitoksella b jäädään hajuyksiköiden osalta vaaditun 90 %:n reduktion alle. Ammoniakki-, rikkivety- ja metaanitiolipitoisuuksien osalta päästään vaadittuihin raja-arvoihin. Tuloksiin vaikuttaa suuresti mittaustilanteen onnistuminen ja prosessissa vallitsevat olosuhteet. Hajupitoisuuksien määrittämiseen käytettyyn olfaktometriseen menetelmään tulee suhtautua kriittisesti, sillä se perustuu aistinvaraiseen määritykseen. Menetelmä ei myöskään anna mitään tietoa siitä, mitkä yhdisteet hajua tuottavat.
Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee hajuja koskevaa lainsäädäntöä, hajuyhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia ja käyttäytymistä puhdistusjärjestelmän eri prosessivaiheissa. Tulososiossa on esitetty puhdistusprosessista mitatut pitoisuudet ja niiden pohjalta lasketut reduktiot. Opinnäytetyössä tehtiin johtopäätöksiä siitä, onko nykyinen puhdistusjärjestelmä toimiva ja mitä voidaan tehdä tehokkuuden parantamiseksi.
Tulokset osoittavat, että hajukaasupitoisuudet ylittävät ympäristöluvassa asetetun raja-arvon 2000 - 2500 HY/m3. Laitoksella a vaaditut 90 %:n reduktiot hajuyksiköille ja ammoniakille saavutetaan. Laitoksella b jäädään hajuyksiköiden osalta vaaditun 90 %:n reduktion alle. Ammoniakki-, rikkivety- ja metaanitiolipitoisuuksien osalta päästään vaadittuihin raja-arvoihin. Tuloksiin vaikuttaa suuresti mittaustilanteen onnistuminen ja prosessissa vallitsevat olosuhteet. Hajupitoisuuksien määrittämiseen käytettyyn olfaktometriseen menetelmään tulee suhtautua kriittisesti, sillä se perustuu aistinvaraiseen määritykseen. Menetelmä ei myöskään anna mitään tietoa siitä, mitkä yhdisteet hajua tuottavat.