Eleet 4—6-vuotiaille lapsille suunnatuissa liikeohjattavissa peleissä: Case Kinect-pelit

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia eleitä käytetään 4—6-vuotiaille lapsille suunnatuissa liikeohjattavissa peleissä. Vuosien 2014—2016 aikana toteutetun tapaustutkimuksen tutkittavana tapauksena oli Kinect-teknologialle toteutetut pelit. Opinnäytetyönä suoritettu tutkimus liittyy kansainväliseen Empathic Products -projektiin, jossa Laurea-ammattikorkeakoulu on mukana tutkimassa keinoja ymmärtää teknologian keinoin käyttäjän tavoitteita ja tunteita entistä paremmin käyttäjäystävällisempien sovellusten ja palvelujen tuottamiseksi.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta selvitettiin tutkimuksessa analysoiden lapsia liiketunnistinteknologiaa hyödyntävien pelien pelaajina sekä heille suunnattujen pelien sisältämien eleiden ohjaajina. Tutkimus tulkitsi lapsen liikkeen suoritusta siten kuin lapsi sen omaan luontaiseen tapaansa toteuttaa aikaansaadakseen halutun toiminnon pelissä.

Liiketunnistusta teknologiana, sitä hyödyntäviä pelejä ja näiden interaktiivisten videopelien ja palvelujen suunnitteluprosessia on tutkittu useissa tutkimuksissa vuosien varrella. Sen sijaan pelaajan tutkimisesta pelin suunniteltujen liikkeiden suorittajana ilman sitomista sitä tiiviisti pelin tekniseen toimivuuteen on vähemmän olemassa olevaa tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan pelaamista mutta liiketunnistuksen soveltamisala on todennäköisesti tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä laajempaa tarjoten entistä luontevamman tavan ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen kohteena olevat 4—6-vuotiaat lapset käyttävät digitaalisia palveluja aikaisemmin ja useimmiten luontevammin kuin vanhempansa samassa iässä. Digitaalisten palvelujen ollessa oleellinen ja luonteva osa lapsen elämää taidot sen käytössä kehittyvät nopeasti ja odotukset palvelun käyttävyydelle kasvavat. Jotta osataan suunnitella lapsia miellyttäviä, heidän tarpeitaan vastaavia ja kehitystä tukevia palveluja, tulee lasten tutkimusta ensinnäkin tehdä ja toisekseen datan pitää olla ajantasaista.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena käyttäen aineistonkeruussa menetelminä havainnointia, sisällönanalyysia sekä käyttäjätutkimusta. Menetelmien valinnan taustalla oli tarve kerätä lisää ymmärrystä lapsista pelaajina, määrällisesti riittävästi erilaista aineistoa sekä varmistaa eri menetelmien avulla tutkimuksen luotettavuutta.

Tuloksena vahvistui ennakkokäsitys käsien suuresta roolista pelien ohjaamisessa. Tutkimus osoitti myös, että vähäisellä pelaajan liikkeiden variaatiolla on mahdollista saada aikaan mittava määrä erilaisia ilmentymiä peleissä. Liikkeen suorittajina kohderyhmän ikäiset lapset ovat tuhlailevia eli he eivät pyri minimoimaan suoritustaan pelin tekniselle vaatimustasolle. Liikkeet suoritetaan niin kuin niille on luontaista lapsen temperamenttiin nähden. Liikkeiden tempon vaihtelu toimii motivaation ja keskittymisen ylläpidon tukena sekä suo lapselle riittävää lepoa pelisuorituksen aikana.

Tutkimuksen tulosten hyödyntämiskohteet ovat lapsen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tutkimuksessa ja ratkaisukehityksessä rajautumatta pelkästään peliteknologiaan.

This thesis describes case study research performed during years 2014—2016 to examine gestures used in gesture recognition games suitable for 4—6 years old children. Subject of the case study was games using Kinect-technology and work is part of an international Emphatic Products -project. Laurea University of Applied Sciences is engaged in that project searching ways of using affective computing technologies to understand user goals and emotions better to improve user experience of digital solutions and services.

Human and computer interaction is investigated in this study by analysing children as game players and studying the way they perform required gestures. Interest is in child’s natural way of performing action to obtain desired function in the game.

There is reasonable amount of research done about gesture recognition technology, games using it and design process. But not that much covering analysis of player gestures without looking those strictly from the technology perspective. Case study presented in this paper is about gaming but in the future gesture recognition will most likely be used more widely than now days to offer more natural ways in the area of HCI (human-computer interaction). 4—6 years old children start using digital services younger and most like they use those more fluently than their parents at the same age. As digital services have become natural part of living children’s skills using those develop fast and requirements about usability issues are high. In order to be able to design pleasing services that also support children’s physical and emotional development children must be studied and involved in design process, and secondly, the research data must be up to date.

The study was conducted as a case study using data collection methods of observation, content analysis and usability testing. These methods were chosen to gather more understanding of children as game players, gather quantitatively sufficient amount of material to be analysed and to use triangulation to increase reliability of the study.

The result proved as true an initial understanding of hands having a largest role in game playing what comes about body parts used. The study also showed that it is possible to produce considerable amount of functionalities in game just using limited number of gestures. Tempo changes in required movements is used to keep up child’s motivation and to guarantee enough rest during game playing. Children at this age don’t seek to minimize their movements to the level of minimum technical requirements of the game but carried out those in a way that is natural to child’s own temperament.

Results of this study can be utilized not only by game designers but also anyone doing research and designing human and computes interaction solutions and services.