"OLEN IKUISESTI KIITOLLINEN" : Omaisten kokemuksia kotisaattohoidosta yhteistyössä kotisairaalan kanssa
Sivula, Jenni; Aho, Laura; Jyrkkä, Elina (2016)
Sivula, Jenni
Aho, Laura
Jyrkkä, Elina
Centria-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111816498
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111816498
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää omaisten kokemuksia kotisaattohoidosta yhteistyössä kotisairaalan kanssa. Tavoitteena oli, että kotisairaalan henkilökunta voisi hyödyntää tutkimustuloksia kehittäessään toimintaansa asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui neljä läheisensä menettänyttä omaista. Haastattelut tehtiin marraskuussa 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että kotisairaalan mahdollistama kotisaattohoito tarvitsi tukiverkoston apua ja aiheutti muutoksia omaisen arjessa. Tukiverkoston avun alaluokiksi muodostuivat kotisairaalan henkilökunnalta saatu tuki, osastolta saatu tuki, läheisten apuun turvautuminen sekä vertaistuki. Muutokset omaisen arjessa pääluokan alaluokiksi muodostuivat fyysinen ja psyykkinen jaksaminen, omaisen jaksamiseen vaikuttaneet asiat, omaisen huoli kuolevasta ja omainen osana kuolevan hoitoa.
Omaiset olivat tyytyväisiä ja kiitollisia kotisairaalalta saatuun tukeen ja apuun vaikeassa elämäntilanteessa. Hoitajien koettiin olevan ammattitaitoisia, ystävällisiä, empaattisia ja juuri sopivia työhönsä. Vahva halu hoitaa kotona loppuun asti ja keskustelut hoitajien sekä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa auttoivat heidät jaksamaan vaikeimman yli. Omilta lapsilta ja ystäviltä saatua tukea pidettiin suuressa arvossa, mutta kotisairaalan oli koettu mahdollistavan saattohoito kotona ylipäätään. Turvallisuuden tunnetta yöaikaan oli lisännyt tieto soittomahdollisuudesta terveyskeskuksen osastolle sekä tarpeen vaatiessa myös pääsy osastopaikalle.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että kotisairaalan mahdollistama kotisaattohoito tarvitsi tukiverkoston apua ja aiheutti muutoksia omaisen arjessa. Tukiverkoston avun alaluokiksi muodostuivat kotisairaalan henkilökunnalta saatu tuki, osastolta saatu tuki, läheisten apuun turvautuminen sekä vertaistuki. Muutokset omaisen arjessa pääluokan alaluokiksi muodostuivat fyysinen ja psyykkinen jaksaminen, omaisen jaksamiseen vaikuttaneet asiat, omaisen huoli kuolevasta ja omainen osana kuolevan hoitoa.
Omaiset olivat tyytyväisiä ja kiitollisia kotisairaalalta saatuun tukeen ja apuun vaikeassa elämäntilanteessa. Hoitajien koettiin olevan ammattitaitoisia, ystävällisiä, empaattisia ja juuri sopivia työhönsä. Vahva halu hoitaa kotona loppuun asti ja keskustelut hoitajien sekä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa auttoivat heidät jaksamaan vaikeimman yli. Omilta lapsilta ja ystäviltä saatua tukea pidettiin suuressa arvossa, mutta kotisairaalan oli koettu mahdollistavan saattohoito kotona ylipäätään. Turvallisuuden tunnetta yöaikaan oli lisännyt tieto soittomahdollisuudesta terveyskeskuksen osastolle sekä tarpeen vaatiessa myös pääsy osastopaikalle.