Erilaiset avioliittomuodot maailmalla ja niiden hyväksyminen Suomen lain mukaan
Sihvonen, Annika (2016)
Sihvonen, Annika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604254998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604254998
Tiivistelmä
Avioliitto on esimerkki käsitteestä, joka tunnetaan monissa oikeusjärjestelmissä, mutta jolla on jokaisessa oikeusjärjestelmässä oikeusjärjestelmäkohtainen sääntely. Luulemme, että ymmärrämme avioliiton merkityksen, kun toisen oikeusjärjestelmän osapuoli puhuu avioliitosta. Avioliiton muodot, oikeudet ja velvollisuudet ovat kuitenkin erilaiset eri valtioissa.
Eri maiden avioliittojen välillä on laki- sekä tapaeroja. Avioliiton perusajatus on sama, se on sopimus kahden osapuolen välillä, jossa he sopivat elävänsä yhdessä toistaiseksi. Vaikka perusajatus on sama, on avioliittojen oikeudellisten vaikutusten, sekä kulttuuristen olemusten välillä suuriakin eroja. Näitä eroavaisuuksia verrataan Suomen avioliittolakiin.
Työssäni eroavaisuuksia avioliittojen sääntelyn väliltä löydetään ikärajoista, naisen asemasta, avioliiton solmimistavoista, osapuolten välisistä sukulaissuhteista sekä osapuolten seksuaalisesta suuntautumisesta. Avioliittojen sääntelystä löytyy poikkeuksia, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Esimerkkinä Ranskan avioliittolain myöntämä mahdollisuus, jossa on mahdollista avioitua kuolleen osapuolen kanssa, tai Montanan osavaltion luoma mahdollisuus, jossa osapuolten ei tarvitse olla läsnä vihkiseremoniassa.
Työn lopussa käsitellään ulkomaalaisen avioliiton tunnustamista Suomen lain mukaisesti. Tämä on aihe, josta lain soveltajillakin on vielä vähän ennakkotapauksia tai tietoa. Suomen kansainvälistä perhesuhteiden tunnustamista koskevat käytännöt eivät ole muuttuneet vuoden 1929 jälkeen, mutta ovat varmasti kehittymässä maahanmuuton ja globalisaation myötä.
Eri maiden avioliittojen välillä on laki- sekä tapaeroja. Avioliiton perusajatus on sama, se on sopimus kahden osapuolen välillä, jossa he sopivat elävänsä yhdessä toistaiseksi. Vaikka perusajatus on sama, on avioliittojen oikeudellisten vaikutusten, sekä kulttuuristen olemusten välillä suuriakin eroja. Näitä eroavaisuuksia verrataan Suomen avioliittolakiin.
Työssäni eroavaisuuksia avioliittojen sääntelyn väliltä löydetään ikärajoista, naisen asemasta, avioliiton solmimistavoista, osapuolten välisistä sukulaissuhteista sekä osapuolten seksuaalisesta suuntautumisesta. Avioliittojen sääntelystä löytyy poikkeuksia, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Esimerkkinä Ranskan avioliittolain myöntämä mahdollisuus, jossa on mahdollista avioitua kuolleen osapuolen kanssa, tai Montanan osavaltion luoma mahdollisuus, jossa osapuolten ei tarvitse olla läsnä vihkiseremoniassa.
Työn lopussa käsitellään ulkomaalaisen avioliiton tunnustamista Suomen lain mukaisesti. Tämä on aihe, josta lain soveltajillakin on vielä vähän ennakkotapauksia tai tietoa. Suomen kansainvälistä perhesuhteiden tunnustamista koskevat käytännöt eivät ole muuttuneet vuoden 1929 jälkeen, mutta ovat varmasti kehittymässä maahanmuuton ja globalisaation myötä.