Kielelliset ongelmat rikosasian kirjallisessa menettelyssä : haastemiehen näkökulmasta
Vennelä, Seikko (2015)
Vennelä, Seikko
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061412986
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016061412986
Tiivistelmä
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n ns. tulkkausdirektiivissä otetaan kantaa vastaajan kielellisiin oikeuksiin. Suomessa oikeudenkäynnissä käytettävästä kielestä säädetään rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetun lain 5 a luvussa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, toteutuvatko rikosasian kirjallisessa menettelyssä vastaajan kielelliset oikeudet silloin, kun vastaaja on muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen, tai saamenkielisillä alueilla saamenkielinen, sekä onko kirjallinen menettely tällöin EIS 6 artiklan määritelmän mukaisesti oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Tutkimusongelmaa pohditaan haastemiehen näkökulmasta.
Vieraskielisellä henkilöllä on lähtökohtaisesti huonompi asema ymmärtää oikeusprosessia, sillä Suomessa oikeudenkäynnin kieli on suomi tai ruotsi. Lisäksi vieraskielisellä henkilöllä saattaa olla huonompi käsitys Suomen oikeusjärjestelmästä ja rikosasian kirjallisesta käsittelyprosessista. Opinnäytetyössä tutkitaan tulkkausdirektiivin myötä muuttunutta lainsäädäntöä ja pyritään antamaan vastauksia muun muassa siihen, mitä asiakirjoja tai niiden osia tulisi pitää sellaisessa määrin olennaisina, että ne tulisi kääntää tai tulkata vastaajalle. Tulkkaus- ja kääntämisvastuu sekä sen valvonta rikosasian kirjallisessa menettelyssä saattaa viimekädessä jäädä haastemiehen vastuulle ja tämän tulee tietää, mikä on se riittävä tulkkauksen ja kääntämisen taso, mitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta vaaditaan.
Opinnäytetyötä varten on haastateltu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden haastemiehiä, tuomareita, käräjäsihteeriä, poliisin edustajaa sekä kahta haastemiesten esimiestä. Haastatteluiden perusteella pyrittiin selvittämään rikosasioiden kirjallisen menettelyprosessin nykytilanne ja verrata niitä lain tavoitteisiin. Haastattelut osoittivat, että haastemiehet pitivät lainsäädännön vaatimuksia epäselvinä, tällä hetkellä on käytössä erilaisia toimintatapoja. Nähtiin, että yhtenäiselle ohjeistukselle ja lisäkoulutukselle on tarvetta. Opinnäytetyön johtopäätöksenä rikosasian kirjallisen menettelyn haasteasiakirjat tulisi uudistaa helppolukuisemmaksi ja vieraskielisen vastaajan osalta tulisi harkita menetelmän käyttöä kokonaisuudessaan.
Vieraskielisellä henkilöllä on lähtökohtaisesti huonompi asema ymmärtää oikeusprosessia, sillä Suomessa oikeudenkäynnin kieli on suomi tai ruotsi. Lisäksi vieraskielisellä henkilöllä saattaa olla huonompi käsitys Suomen oikeusjärjestelmästä ja rikosasian kirjallisesta käsittelyprosessista. Opinnäytetyössä tutkitaan tulkkausdirektiivin myötä muuttunutta lainsäädäntöä ja pyritään antamaan vastauksia muun muassa siihen, mitä asiakirjoja tai niiden osia tulisi pitää sellaisessa määrin olennaisina, että ne tulisi kääntää tai tulkata vastaajalle. Tulkkaus- ja kääntämisvastuu sekä sen valvonta rikosasian kirjallisessa menettelyssä saattaa viimekädessä jäädä haastemiehen vastuulle ja tämän tulee tietää, mikä on se riittävä tulkkauksen ja kääntämisen taso, mitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta vaaditaan.
Opinnäytetyötä varten on haastateltu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden haastemiehiä, tuomareita, käräjäsihteeriä, poliisin edustajaa sekä kahta haastemiesten esimiestä. Haastatteluiden perusteella pyrittiin selvittämään rikosasioiden kirjallisen menettelyprosessin nykytilanne ja verrata niitä lain tavoitteisiin. Haastattelut osoittivat, että haastemiehet pitivät lainsäädännön vaatimuksia epäselvinä, tällä hetkellä on käytössä erilaisia toimintatapoja. Nähtiin, että yhtenäiselle ohjeistukselle ja lisäkoulutukselle on tarvetta. Opinnäytetyön johtopäätöksenä rikosasian kirjallisen menettelyn haasteasiakirjat tulisi uudistaa helppolukuisemmaksi ja vieraskielisen vastaajan osalta tulisi harkita menetelmän käyttöä kokonaisuudessaan.