Aarrekartasta voimakuvaksi : Valokuvaus unelman visualisoimisessa
Honkanen, Jaana (2016)
Honkanen, Jaana
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060411879
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060411879
Tiivistelmä
Honkanen, Jaana. Aarrekartasta voimakuvaksi. Valokuvaus unelman visualisoimisessa. Diak Pori, kevät 2016, 67 s., 1 Liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) -diakoni.
Aarrekartasta voimakuvaksi -projektissa unelma herätettiin tietoisuuteen aarrekarttatyöskentelyn avulla ja kartan pohjalta toteutettu tulevaisuuteen suuntautuva muotokuva kiteytti unelman yhdeksi kuvaksi. Projekti toteutettiin Los Cristianoksessa Teneriffalla ja siihen osallistuivat kanarialainen ja ruotsalainen nuori aikuinen. Opinnäytetyössäni kuvaan osallistujien työskentelyä, ohjaajan ja osallistujan välistä vuorovaikutusta sekä osallistujien unelmiin ja työskentelyprosessiin liittyviä ajatuksia ja tunteita. Mielenkiintoni kohdistui jonkin verran myös monikulttuuriseen ohjaamiseen.
Opinnäytetyöni on kehittämispainotteinen, perustuu taidelähtöisiin menetelmiin ja tutkimusotteeni on toimintatutkimuksellinen. Työn tarkoituksena oli kehittää valokuvatyöskentelyyn perustuva menetelmä sosiaalialan ammattilaisten käyttöön yhdistämällä alalla yleisesti käytössä olevat aarrekarttatyöskentely ja voimauttava valokuva. Osallistujan näkökulmasta tavoitteena oli, että hän tulee tietoiseksi unelmastaan, minkä jälkeen hän voi asettaa realistisia tavoitteita ja alkaa työskennellä unelmansa toteuttamiseksi.
Aarrekarttatyöskentely toimi sekä muutoksen käynnistäjänä että keinona saada ideoita voimakuvan kuvaamiseen. Valokuva konkretisoi osallistujien unelmat, ja valokuvaustilanteen vuorovaikutuksessa annettu hyväksyvä palaute vahvisti unelmaa ja uskoa sen toteuttamisen mahdollisuuteen. Voimakuvan kehystäminen ja sen luovuttaminen päätösrituaalina kertoivat osallistujalle oman unelman arvostamisesta ja merkityksestä.
Tein johtopäätöksen, että ohjaajan tilanteissa eri tavoin antama myönteinen ja hyväksyvä palaute sekä kuvasta että unelmasta ovat prosessissa avainasemassa. Ohjaajalle tärkeää olivat oman toiminnan reflektointi ja sosiaalinen vuorovaikutus. Vaikka menetelmä on visuaalinen eikä työskentelyyn välttämättä tarvitse paljon sanallista viestintää, vaikuttivat kulttuurierot ja kielimuuri työskentelyyn jonkin verran.
Osallistujat kertoivat, että projektin aikana he tulivat tietoiseksi unelmastaan tai työskentely palautti mieleen sen, mikä elämässä on tärkeää. Osallistujat olivat innostuneita ja kertoivat pitävänsä voimakuvistaan paljon, myös unelman visualisoiminen valokuvaksi koettiin onnistuneeksi. Mielestäni pelkällä aarrekarttatyöskentelyllä ei olisi saavutettu vastaavaa syvyyttä kuin pohtimalla unelmaa ja työskentelemällä sen parissa aktiivisesti kahden viikon ajan.
Avainsanat: kuvallinen ilmaisu, taidelähtöiset menetelmät, tulevaisuus, unelmat, valokuvailmaisu, valokuvaus, visualisointi, voimaantuminen
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) -diakoni.
Aarrekartasta voimakuvaksi -projektissa unelma herätettiin tietoisuuteen aarrekarttatyöskentelyn avulla ja kartan pohjalta toteutettu tulevaisuuteen suuntautuva muotokuva kiteytti unelman yhdeksi kuvaksi. Projekti toteutettiin Los Cristianoksessa Teneriffalla ja siihen osallistuivat kanarialainen ja ruotsalainen nuori aikuinen. Opinnäytetyössäni kuvaan osallistujien työskentelyä, ohjaajan ja osallistujan välistä vuorovaikutusta sekä osallistujien unelmiin ja työskentelyprosessiin liittyviä ajatuksia ja tunteita. Mielenkiintoni kohdistui jonkin verran myös monikulttuuriseen ohjaamiseen.
Opinnäytetyöni on kehittämispainotteinen, perustuu taidelähtöisiin menetelmiin ja tutkimusotteeni on toimintatutkimuksellinen. Työn tarkoituksena oli kehittää valokuvatyöskentelyyn perustuva menetelmä sosiaalialan ammattilaisten käyttöön yhdistämällä alalla yleisesti käytössä olevat aarrekarttatyöskentely ja voimauttava valokuva. Osallistujan näkökulmasta tavoitteena oli, että hän tulee tietoiseksi unelmastaan, minkä jälkeen hän voi asettaa realistisia tavoitteita ja alkaa työskennellä unelmansa toteuttamiseksi.
Aarrekarttatyöskentely toimi sekä muutoksen käynnistäjänä että keinona saada ideoita voimakuvan kuvaamiseen. Valokuva konkretisoi osallistujien unelmat, ja valokuvaustilanteen vuorovaikutuksessa annettu hyväksyvä palaute vahvisti unelmaa ja uskoa sen toteuttamisen mahdollisuuteen. Voimakuvan kehystäminen ja sen luovuttaminen päätösrituaalina kertoivat osallistujalle oman unelman arvostamisesta ja merkityksestä.
Tein johtopäätöksen, että ohjaajan tilanteissa eri tavoin antama myönteinen ja hyväksyvä palaute sekä kuvasta että unelmasta ovat prosessissa avainasemassa. Ohjaajalle tärkeää olivat oman toiminnan reflektointi ja sosiaalinen vuorovaikutus. Vaikka menetelmä on visuaalinen eikä työskentelyyn välttämättä tarvitse paljon sanallista viestintää, vaikuttivat kulttuurierot ja kielimuuri työskentelyyn jonkin verran.
Osallistujat kertoivat, että projektin aikana he tulivat tietoiseksi unelmastaan tai työskentely palautti mieleen sen, mikä elämässä on tärkeää. Osallistujat olivat innostuneita ja kertoivat pitävänsä voimakuvistaan paljon, myös unelman visualisoiminen valokuvaksi koettiin onnistuneeksi. Mielestäni pelkällä aarrekarttatyöskentelyllä ei olisi saavutettu vastaavaa syvyyttä kuin pohtimalla unelmaa ja työskentelemällä sen parissa aktiivisesti kahden viikon ajan.
Avainsanat: kuvallinen ilmaisu, taidelähtöiset menetelmät, tulevaisuus, unelmat, valokuvailmaisu, valokuvaus, visualisointi, voimaantuminen