Talotekniikan toimivuus viidessä COMBI-hankkeen case-kohteessa : LVI-tekniikkapainotus
Virta, Suvi (2016)
Virta, Suvi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605036029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605036029
Tiivistelmä
Opinnäytetyö liittyy kolmivuotiseen COMBI-hankkeeseen (Comprehensive development of nearly zero-energy municipal service buildings), joka oli Tampereen kaupungin ja sen ympäristökuntien, alan yritysten ja Helsingin kaupungin yhteinen projekti. Tutkimukseen osallistui tutkimusryhmiä Tampereen teknillisestä yliopistosta, Aalto-yliopistosta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta.
COMBI-hankkeen tarkoituksena oli tutkia ja tarkastella, millä keinoin palvelurakennusten energiatehokkuus saataisiin kehitettyä lähes nollaenergiatasolle vuoden 2019 alkuun mennessä. Tampereen ammattikorkeakoulu osallistui hankkeeseen yhtenä tutkijaosapuolena ja talotekniikan asiantuntijatahona. Lähes nollaenergiarakennuksen määritelmä on vielä avoin, mutta pyrkimyksenä on kuitenkin päästä merkittävästi pienempään uudisrakennusten energiankulutukseen, kuin nykyinen määräystaso edellyttää. Näihin tavoitteisiin on päästävä kuitenkin niin, ettei palvelurakennusten sisäolosuhteista tingitä.
Case-kohteiksi valittiin tätä opinnäytetyötä varten viisi erityyppistä palvelurakennusta Tampereelta ja sen ympäristökunnista. Palvelurakennuksista kolme oli päiväkoteja, yksi alakoulu ja yksi vanhusten ryhmäkoti. Työn tarkoituksena oli tutkia case-kohteiden talotekniikkajärjestelmien toimivuutta kohdekatselmuksin sekä käyttäjiä ja ylläpitohenkilöstöä haastattelemalla. Lisäksi kohteiden käyttäjille toteutettiin haastattelu internetissä täytettävän kyselylomakkeen avulla. Tavoitteena oli saada ensikäden tietoa talotekniikkajärjestelmien toimivuudesta sekä selvittää mahdollisia ongelmakohtia ja haasteita järjestelmien käytössä huoltohenkilökunnan ja käyttäjien näkökulmasta.
Opinnäytetyössä löydettiin kaikille case-kohteille yhteisiä kehitysideoita, joihin perehtymällä olisi mahdollista saada kohteiden talotekniikka toimimaan nykytasoa paremmin. Henkilöstön perehdyttämiseen tulisi käyttää nykyistä enemmän resursseja ja varmistua siitä, että käyttäjien ääni pääsee kuuluviin paitsi rakennuksen toimivuustarkastelua tehtäessä myös säännöllisesti tämän jälkeen. Huoltohenkilökuntaa tulisi ohjata kantamaan enemmän vastuuta kohteidensa talotekniikan toimivuudesta huolehtimiseen. Toisaalta huoltohenkilökunnan vastuulla olevien kohteiden määrää pitäisi vähentää, jotta perehtymiseen ja kehitystyöhön jäisi riittävästi aikaa.
COMBI-hankkeen tarkoituksena oli tutkia ja tarkastella, millä keinoin palvelurakennusten energiatehokkuus saataisiin kehitettyä lähes nollaenergiatasolle vuoden 2019 alkuun mennessä. Tampereen ammattikorkeakoulu osallistui hankkeeseen yhtenä tutkijaosapuolena ja talotekniikan asiantuntijatahona. Lähes nollaenergiarakennuksen määritelmä on vielä avoin, mutta pyrkimyksenä on kuitenkin päästä merkittävästi pienempään uudisrakennusten energiankulutukseen, kuin nykyinen määräystaso edellyttää. Näihin tavoitteisiin on päästävä kuitenkin niin, ettei palvelurakennusten sisäolosuhteista tingitä.
Case-kohteiksi valittiin tätä opinnäytetyötä varten viisi erityyppistä palvelurakennusta Tampereelta ja sen ympäristökunnista. Palvelurakennuksista kolme oli päiväkoteja, yksi alakoulu ja yksi vanhusten ryhmäkoti. Työn tarkoituksena oli tutkia case-kohteiden talotekniikkajärjestelmien toimivuutta kohdekatselmuksin sekä käyttäjiä ja ylläpitohenkilöstöä haastattelemalla. Lisäksi kohteiden käyttäjille toteutettiin haastattelu internetissä täytettävän kyselylomakkeen avulla. Tavoitteena oli saada ensikäden tietoa talotekniikkajärjestelmien toimivuudesta sekä selvittää mahdollisia ongelmakohtia ja haasteita järjestelmien käytössä huoltohenkilökunnan ja käyttäjien näkökulmasta.
Opinnäytetyössä löydettiin kaikille case-kohteille yhteisiä kehitysideoita, joihin perehtymällä olisi mahdollista saada kohteiden talotekniikka toimimaan nykytasoa paremmin. Henkilöstön perehdyttämiseen tulisi käyttää nykyistä enemmän resursseja ja varmistua siitä, että käyttäjien ääni pääsee kuuluviin paitsi rakennuksen toimivuustarkastelua tehtäessä myös säännöllisesti tämän jälkeen. Huoltohenkilökuntaa tulisi ohjata kantamaan enemmän vastuuta kohteidensa talotekniikan toimivuudesta huolehtimiseen. Toisaalta huoltohenkilökunnan vastuulla olevien kohteiden määrää pitäisi vähentää, jotta perehtymiseen ja kehitystyöhön jäisi riittävästi aikaa.