Iäkkäiden potilaiden ravitsemustilan arviointi sairaalahoidon aikana
Vihtkari, Juulia (2015)
Vihtkari, Juulia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120819906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120819906
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata iäkkään potilaan ravitsemustilan arvioinnin toteutumista sairaalahoidon aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa iäkkäiden potilaiden ravitsemushoidon laatua. Ravitsemushoidon laadun parantaminen edellyttää olemassa olevan vajaaravitsemusriskin ja siihen liittyvien tekijöiden tunnistamista, jolloin yksilöllinen ravitsemushoito on mahdollista aloittaa mahdollisimman nopeasti.
Aineisto kerättiin yhden vuodeosaston potilastietojärjestelmästä ajalla 1.1‒30.6.2014. Tutkimusjoukkoon kuuluivat ≥65-vuotiaat kyseisenä aikana sisäänkirjoitetut potilaat, joista rajattiin pois alle 65-vuotiaat, suolistotutkimus- sekä hoitotahdon omaavat potilaat. Aineisto analysoitiin SPSS-21 tilastointiohjelmalla.
MUST vajaaravitsemuksen seulontamenetelmän käytön tavoitteena oli arvioida uusien sisäänkirjoitettujen potilaiden vajaaravitsemusriski kolmen vuorokauden kuluessa. Tutkimus osoitti vajaaravitsemuksen seulonnan toteutuvan vain noin puolella potilaista (54 %) 3vrk:n kuluessa koko tutkimusajalla. Todettuun korkeaan vajaaravitsemusriskiin liittyvä ravitsemussuunnitelman laatiminen toteutui vain osalla potilaista. Korkean riskin potilaiden ravitsemushoito edellyttää ravitsemushoidon tehostamista, jolloin hoitosuunnitelmalla on tärkeä merkitys potilaan ravitsemushoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kolmanneksella (34 %) potilaista ravitsemustila jäi kokonaan arvioimatta.
Ravitsemustilan arviointi eri kuukausina oli vaihtelevaa, jolloin MUSTin käyttöön perehdyttämisellä on mahdollista parantaa vajaaravitsemusriskin tunnistamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tutkittavan osaston ravitsemushoidon laadun kehittämisessä muun muassa jalkauttamalla MUST vahvemmin jo olemassa oleviin päivittäisiin toimintoihin, jolloin 3vrk:den sisällä tapahtuva mittaustavoite saataisiin ohjattua tehokkaammin hoitotyön käyttöön potilaiden ravitsemushoidon suunnittelemiseksi.
Aineisto kerättiin yhden vuodeosaston potilastietojärjestelmästä ajalla 1.1‒30.6.2014. Tutkimusjoukkoon kuuluivat ≥65-vuotiaat kyseisenä aikana sisäänkirjoitetut potilaat, joista rajattiin pois alle 65-vuotiaat, suolistotutkimus- sekä hoitotahdon omaavat potilaat. Aineisto analysoitiin SPSS-21 tilastointiohjelmalla.
MUST vajaaravitsemuksen seulontamenetelmän käytön tavoitteena oli arvioida uusien sisäänkirjoitettujen potilaiden vajaaravitsemusriski kolmen vuorokauden kuluessa. Tutkimus osoitti vajaaravitsemuksen seulonnan toteutuvan vain noin puolella potilaista (54 %) 3vrk:n kuluessa koko tutkimusajalla. Todettuun korkeaan vajaaravitsemusriskiin liittyvä ravitsemussuunnitelman laatiminen toteutui vain osalla potilaista. Korkean riskin potilaiden ravitsemushoito edellyttää ravitsemushoidon tehostamista, jolloin hoitosuunnitelmalla on tärkeä merkitys potilaan ravitsemushoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kolmanneksella (34 %) potilaista ravitsemustila jäi kokonaan arvioimatta.
Ravitsemustilan arviointi eri kuukausina oli vaihtelevaa, jolloin MUSTin käyttöön perehdyttämisellä on mahdollista parantaa vajaaravitsemusriskin tunnistamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tutkittavan osaston ravitsemushoidon laadun kehittämisessä muun muassa jalkauttamalla MUST vahvemmin jo olemassa oleviin päivittäisiin toimintoihin, jolloin 3vrk:den sisällä tapahtuva mittaustavoite saataisiin ohjattua tehokkaammin hoitotyön käyttöön potilaiden ravitsemushoidon suunnittelemiseksi.