Museot ja avoin data - näkökulmia kulttuuriperintöaineiston avaamiseen
Sainio, Riikka (2015)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120419479
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120419479
Tiivistelmä
Avoin data on noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi viime vuosien aikana. Erityisesti julkishallinnossa sen on nähty mahdollistavan uusia toimintatapoja sekä tuovan uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Aineistojen vapaaseen käyttöön liittyvät tavoitteet on nähty merkityksellisinä myös digitoitujen kulttuuriperintöaineistojen suhteen.
Opinnäytetyö kokoaa yhteen näkökulmia avoimesta kulttuuriperintöaineistosta suomalaisissa museoissa. Tätä pääaihetta avataan kolmen teeman kautta: minkälaisia lähtökohtia avoimilla kulttuuriperintöaineistoilla on, miten avoimeen dataan suhtaudutaan museoissa ja minkälaisia esimerkkejä näistä aineistoista löytyy.
Lähtökohtia hahmotettiin kartoittamalla minkälaisia rajoituksia lainsäädännössä ja museoiden nykyisissä käytännöissä on aineistojen avaamiselle sekä minkälaisia EU:n ja kansallisen tason linjauksia avoimeen dataan liittyy. Museoiden suhtautumista avoimeen dataan selvitettiin tutkimalla minkälaisia hyötyjä museot näkevät avoimessa datassa ja mitkä seikat museoiden mielestä estävät avaamista. Kolmanneksi esiteltiin avointen kulttuuriperinnön toimijoita sekä esimerkkejä avoimista aineistoista.
Tutkimusaineistona käytettiin erilaisia verkkolähteitä, joiden avulla luotiin kokonaiskuvaa tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä sekä kansainvälistä benchmark-kyselyä ja teemahaastatteluita, joilla selvitettiin museoiden suhtautumista avoimeen dataan.
Tutkimuksessa ilmeni, että avoimille kulttuuriperintöaineistoille löytyy muun muassa EU-tason suosituksia, mutta yhteisiä, kansallisia ohjeistuksia museoiden aineistojen avaamiseen ei vielä ole. Lainsäädäntö ja museoiden käytännöt, kuten kuvamyynti, asettavat rajoituksia aineistojen avaamiselle tai ainakin hidastavat sitä. Museoiden suhtautuminen avoimeen dataan on vielä osittain ristiriitaista: avointa dataa ei välttämättä pidetä tärkeänä, mutta kuitenkin sen tuomat hyödyt tunnistetaan. Syynä tähän voi olla, että kyseessä on vielä suhteellisen uusi käsite ja ilmiö, jonka omaksuminen museokentälläkin on vasta alkuvaiheessaan.
Opinnäytetyö kokoaa yhteen näkökulmia avoimesta kulttuuriperintöaineistosta suomalaisissa museoissa. Tätä pääaihetta avataan kolmen teeman kautta: minkälaisia lähtökohtia avoimilla kulttuuriperintöaineistoilla on, miten avoimeen dataan suhtaudutaan museoissa ja minkälaisia esimerkkejä näistä aineistoista löytyy.
Lähtökohtia hahmotettiin kartoittamalla minkälaisia rajoituksia lainsäädännössä ja museoiden nykyisissä käytännöissä on aineistojen avaamiselle sekä minkälaisia EU:n ja kansallisen tason linjauksia avoimeen dataan liittyy. Museoiden suhtautumista avoimeen dataan selvitettiin tutkimalla minkälaisia hyötyjä museot näkevät avoimessa datassa ja mitkä seikat museoiden mielestä estävät avaamista. Kolmanneksi esiteltiin avointen kulttuuriperinnön toimijoita sekä esimerkkejä avoimista aineistoista.
Tutkimusaineistona käytettiin erilaisia verkkolähteitä, joiden avulla luotiin kokonaiskuvaa tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä sekä kansainvälistä benchmark-kyselyä ja teemahaastatteluita, joilla selvitettiin museoiden suhtautumista avoimeen dataan.
Tutkimuksessa ilmeni, että avoimille kulttuuriperintöaineistoille löytyy muun muassa EU-tason suosituksia, mutta yhteisiä, kansallisia ohjeistuksia museoiden aineistojen avaamiseen ei vielä ole. Lainsäädäntö ja museoiden käytännöt, kuten kuvamyynti, asettavat rajoituksia aineistojen avaamiselle tai ainakin hidastavat sitä. Museoiden suhtautuminen avoimeen dataan on vielä osittain ristiriitaista: avointa dataa ei välttämättä pidetä tärkeänä, mutta kuitenkin sen tuomat hyödyt tunnistetaan. Syynä tähän voi olla, että kyseessä on vielä suhteellisen uusi käsite ja ilmiö, jonka omaksuminen museokentälläkin on vasta alkuvaiheessaan.