Ydintämisen vaikutus sulfidisaostuksessa
Lähde, Jaska (2015)
Lähde, Jaska
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112718123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112718123
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli tutkia ydintämisen vaikutusta Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n pelkistämön nikkeli-kobolttisaostusprosessiin. Erityisesti miten ydintäminen vaikuttaa saostuneen sakan partikkelikokoon, liuoksen suotautumiseen, sekä prosessista tuleviin rikkivetypäästöihin. Työssä suoritettiin laboratoriokokeita, joissa tutkittiin syöttöön palautetun sakan eri määrien sekä erilaisten partikkelikokojakaumien vaikutuksia.
Nikkeli-kobolttisaostuksen tarkoituksena on poistaa vetypelkistyksen loppuliuoksesta pelkistymättä jäänyt nikkeli. Saostusreagenssina käytetään natriumvetysulfidia, joka happamassa ympäristössä vapauttaa rikkivetyä, joka toimii saostimena prosessissa. Prosessissa muodostuu kuitenkin rikkivetypäästöjä käytettyjen reagenssimäärien johdosta. Päästönä poistuva rikkivety joudutaan pesemään ulosjohdettavasta ilmasta, jolloin siitä aiheutuu kustannuksia.
Prosessissa saostuva nikkelisulfidisakka on ajoittain partikkelikooltaan kovin pientä, jolloin se on aiheuttanut ongelmia liuoksen suodattamisessa. Tämän johdosta kokeissa tutkittiin myös palautettavan sakan vaikutusta partikkelikokoon ja sitä myöden suotautumiseen, koska teorian mukaan saostuminen tapahtuu helpommin jo olemassa olevan partikkelin päälle, jolloin partikkelista tulee isompi.
Laboratoriokokeista saatujen tulosten perusteella todettiin, ettei ydintäminen ole kannattavaa tässä saostusprosessissa. Tuloksista huomattiin saannon heikkenevän, partikkelikoon pienenevän sekä rikkivetyä katoavan johonkin. Nämä seikat herättivät kysymyksiä. Näiden kysymysten takia lisäkokeita tarvitaan. Kokeissa voitaisiin tutkia onko sekoitusnopeudella vaikutusta partikkelikokoon. Lisäksi voitaisiin tutkia ovatko näiden kokeiden päästömittausten osoittamat päästöt todellisia sekä samalla selvittää mihin rikkivetyä häviää.
Nikkeli-kobolttisaostuksen tarkoituksena on poistaa vetypelkistyksen loppuliuoksesta pelkistymättä jäänyt nikkeli. Saostusreagenssina käytetään natriumvetysulfidia, joka happamassa ympäristössä vapauttaa rikkivetyä, joka toimii saostimena prosessissa. Prosessissa muodostuu kuitenkin rikkivetypäästöjä käytettyjen reagenssimäärien johdosta. Päästönä poistuva rikkivety joudutaan pesemään ulosjohdettavasta ilmasta, jolloin siitä aiheutuu kustannuksia.
Prosessissa saostuva nikkelisulfidisakka on ajoittain partikkelikooltaan kovin pientä, jolloin se on aiheuttanut ongelmia liuoksen suodattamisessa. Tämän johdosta kokeissa tutkittiin myös palautettavan sakan vaikutusta partikkelikokoon ja sitä myöden suotautumiseen, koska teorian mukaan saostuminen tapahtuu helpommin jo olemassa olevan partikkelin päälle, jolloin partikkelista tulee isompi.
Laboratoriokokeista saatujen tulosten perusteella todettiin, ettei ydintäminen ole kannattavaa tässä saostusprosessissa. Tuloksista huomattiin saannon heikkenevän, partikkelikoon pienenevän sekä rikkivetyä katoavan johonkin. Nämä seikat herättivät kysymyksiä. Näiden kysymysten takia lisäkokeita tarvitaan. Kokeissa voitaisiin tutkia onko sekoitusnopeudella vaikutusta partikkelikokoon. Lisäksi voitaisiin tutkia ovatko näiden kokeiden päästömittausten osoittamat päästöt todellisia sekä samalla selvittää mihin rikkivetyä häviää.