Vuorovaikutusjohtaminen sosiaalialalla : Esimiesten vuorovaikutusosaaminen ja osaamistarpeet
Bergdahl, Maiju-Ilona (2015)
Bergdahl, Maiju-Ilona
Vaasan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317300
Tiivistelmä
Esimiesten vuorovaikutusosaaminen on noussut toistuvasti esiin viimeaikaisissa keskusteluissa. Vuorovaikutukseen liittyvät taidot ja niiden merkitys organisaatioiden menestykselle ja työhyvinvoinnille on tunnustettu laajasti. Vuorovaikutustaitoja ja tunneälyä pidetäänkin nykyisin arvokkaana pääomana.
Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut suuri muutos ihmiskäsityksessä on joh-tanut väistämättä myös johtamisen muutokseen. Länsimaisen yhteiskunnan muuttuessa yhä demokraattisemmaksi ja työntekijöiden koulutustason noustessa käsitys ihmisestä työntekijänä on kokenut suuren muutoksen. Aiemmin passiivisina objekteina pidetyt alaiset nähdäänkin uusimmissa johtamisopeissa aktiivisina ja motivoituneina toimijoina, joilla on aito halu vaikuttaa ja kehittyä työssään.
Tässä tutkimuksessa luodaan kuvaa esimiesten vuorovaikutusosaamisesta ja osaamistarpeista. Lisäksi kartoitetaan vuorovaikutustaitojen kehittämistä edistäviä sekä kehitystä estäviä tekijöitä. Tutkimus perustuu Vaasassa vuonna 2015 teemahaastatteluilla kerättyyn aineistoon. Haastateltavina oli kuusi (6) esimiestä, joista kaikki toimivat tai olivat toimineet erilaisissa sosiaalialan johtotehtävissä.
Tutkimustulokset vahvistavat kuvaa siitä, että esimiestyö on yhä enenevässä määrin erilaisiin vuorovaikutushaasteisiin vastaamista. Työntekijöiden erilaisten tarpeiden ja yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen vaatii esimiehiltä monipuolista vuorovaikutusosaamista. Esimiehet tarvitsevatkin työssään muutosten ja ihmisten johtamiseen liittyviä henkilökohtaisia valmiuksia ja niihin liittyvää oman toiminnan arviointitaitoa sekä kykyä näiden kehittämiseen.
Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut suuri muutos ihmiskäsityksessä on joh-tanut väistämättä myös johtamisen muutokseen. Länsimaisen yhteiskunnan muuttuessa yhä demokraattisemmaksi ja työntekijöiden koulutustason noustessa käsitys ihmisestä työntekijänä on kokenut suuren muutoksen. Aiemmin passiivisina objekteina pidetyt alaiset nähdäänkin uusimmissa johtamisopeissa aktiivisina ja motivoituneina toimijoina, joilla on aito halu vaikuttaa ja kehittyä työssään.
Tässä tutkimuksessa luodaan kuvaa esimiesten vuorovaikutusosaamisesta ja osaamistarpeista. Lisäksi kartoitetaan vuorovaikutustaitojen kehittämistä edistäviä sekä kehitystä estäviä tekijöitä. Tutkimus perustuu Vaasassa vuonna 2015 teemahaastatteluilla kerättyyn aineistoon. Haastateltavina oli kuusi (6) esimiestä, joista kaikki toimivat tai olivat toimineet erilaisissa sosiaalialan johtotehtävissä.
Tutkimustulokset vahvistavat kuvaa siitä, että esimiestyö on yhä enenevässä määrin erilaisiin vuorovaikutushaasteisiin vastaamista. Työntekijöiden erilaisten tarpeiden ja yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen vaatii esimiehiltä monipuolista vuorovaikutusosaamista. Esimiehet tarvitsevatkin työssään muutosten ja ihmisten johtamiseen liittyviä henkilökohtaisia valmiuksia ja niihin liittyvää oman toiminnan arviointitaitoa sekä kykyä näiden kehittämiseen.