Sosiaaliset hätätilanteet ensihoidon kentällä : kyselytutkimus ensihoitajien valmiuksista sekä yhteistyöstä sosiaali- ja kriisipäivystyksen kanssa
Manninen, Satu (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501151394
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501151394
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää kyselytutkimuksen avulla ensihoitajien valmiuksia sosiaalisten hätätilanteiden tunnistamiseen ja hoitamiseen ensihoidon kentällä. Lisäksi oli tarkoitus selvittää minkälaisia yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita on tunnistettavissa sosiaali− ja kriisipäivystyksen kanssa työskenneltäessä. Tavoitteenani oli tuottaa tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää toimivien käytänteiden kehittämisessä kuten esimerkiksi koulutusten järjestämisessä. Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä ensihoitajan on tärkeää osata tunnistaa sosiaalisia ongelmia ja ohjata asiakkaita oikeanlaisen avun piiriin.
Opinnäytetyössäni aineistonkeruu toteutettiin kahdella eri kyselyllä, joista toinen oli määrällinen ja toinen laadullinen. Kyselytutkimukset toteutin sähköisesti käyttäen Webropol−ohjelmaa.
Ensimmäinen kyselytutkimus kohdistui Med Group ensihoitopalvelun ensihoitajiin koko Suomen alueella ja toinen Keski−Suomen hyvinvointialueen sosiaali− ja kriisipäivystyksen henkilöstöön.
Ensihoitajille suunnattu kysely sisälsi pääsääntöisesti kysymyksiä, joissa hyödynnettiin Likertin− asteikkoa, mutta myös avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 61 ensihoitajaa. Sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöille suunnatussa kyselyssä käytin ainoastaan avoimia kysymyksiä. Vastaukset analysoin sisällönanalyysiä käyttäen sekä kuvailin grafiikan avulla. Sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöistä vastaajia oli kuusi.
Kyselytutkimusten tulosten perusteella sekä ensihoidon että sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöiden puolelta nousi esiin tarve ymmärtää paremmin toistensa työ− ja toimintatapoja. Erityisesti sosiaali− ja kriisipäivystyksen puolelta toivottiin enemmän ymmärrystä heidän työnkuvastaan ja resursseistaan sekä ylipäätään kriisityöstä. Osa ensihoitajista kokikin epäselväksi olemassa olevan ohjeistuksen sosiaalisissa hätätilanteissa toimimiseen. Molempien suunnalta kaivataan yhteisiä koulutuksia ja säännöllisiä yhteistyöpalavereita keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi sekä yhteistyön parantamiseksi. Ensihoitajat toivoivat myös nykyistä selkeämpää kirjallista ohjeistusta kriisityön osalta.
Tutkimustulosten perusteella voisi lähteä kehittämään toimivia käytänteitä kuten yhteisiä koulutuksia ensihoidon ja sosiaali− ja kriisipäivystyksen yhteistyön parantamiseksi. Koulutusten ja muiden säännöllisten yhteisten tapaamisten myötä voitaisiin lisätä ymmärrystä työnkuvasta ja toimintatavoista puolin ja toisin. Tiedon lisääminen vähentäisi väärinymmärrysten ja olettamusten riskiä ja näin ollen sujuvoittaisi toimintaa kaikkien osapuolten kannalta.
Opinnäytetyössäni aineistonkeruu toteutettiin kahdella eri kyselyllä, joista toinen oli määrällinen ja toinen laadullinen. Kyselytutkimukset toteutin sähköisesti käyttäen Webropol−ohjelmaa.
Ensimmäinen kyselytutkimus kohdistui Med Group ensihoitopalvelun ensihoitajiin koko Suomen alueella ja toinen Keski−Suomen hyvinvointialueen sosiaali− ja kriisipäivystyksen henkilöstöön.
Ensihoitajille suunnattu kysely sisälsi pääsääntöisesti kysymyksiä, joissa hyödynnettiin Likertin− asteikkoa, mutta myös avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 61 ensihoitajaa. Sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöille suunnatussa kyselyssä käytin ainoastaan avoimia kysymyksiä. Vastaukset analysoin sisällönanalyysiä käyttäen sekä kuvailin grafiikan avulla. Sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöistä vastaajia oli kuusi.
Kyselytutkimusten tulosten perusteella sekä ensihoidon että sosiaali− ja kriisipäivystyksen työntekijöiden puolelta nousi esiin tarve ymmärtää paremmin toistensa työ− ja toimintatapoja. Erityisesti sosiaali− ja kriisipäivystyksen puolelta toivottiin enemmän ymmärrystä heidän työnkuvastaan ja resursseistaan sekä ylipäätään kriisityöstä. Osa ensihoitajista kokikin epäselväksi olemassa olevan ohjeistuksen sosiaalisissa hätätilanteissa toimimiseen. Molempien suunnalta kaivataan yhteisiä koulutuksia ja säännöllisiä yhteistyöpalavereita keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi sekä yhteistyön parantamiseksi. Ensihoitajat toivoivat myös nykyistä selkeämpää kirjallista ohjeistusta kriisityön osalta.
Tutkimustulosten perusteella voisi lähteä kehittämään toimivia käytänteitä kuten yhteisiä koulutuksia ensihoidon ja sosiaali− ja kriisipäivystyksen yhteistyön parantamiseksi. Koulutusten ja muiden säännöllisten yhteisten tapaamisten myötä voitaisiin lisätä ymmärrystä työnkuvasta ja toimintatavoista puolin ja toisin. Tiedon lisääminen vähentäisi väärinymmärrysten ja olettamusten riskiä ja näin ollen sujuvoittaisi toimintaa kaikkien osapuolten kannalta.