Itseään vahingoittavan potilaan hoitoon liittyvät hoitotyön koulutusinterventiot ja niistä saadut kokemukset: integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Hoitajat kohtaavat itseään vahingoittavia potilaita kaikilla terveydenhuollon alueilla. Itseään vahingoittavien potilaiden kohtaaminen herättää hoitajissa voimakkaita tunteita. Hoitajilla esiintyy paljon antipatioita itseään vahingoittavia potilaita kohtaan ja heidän hoitamisensa koetaan haastavaksi ja stressaavaksi. Potilaat saattavat kokea ammattilaisten taholta tuomitsevaa asennetta ja ymmärryksen puutetta ja heitä saatetaan jopa kieltäytyä hoitamasta siksi, että vammat ovat itse aiheutettuja. Joskus potilaat eivät enää edes halua etsiä apua kohtaamiensa asenteiden vuoksi. Tämä on merkittävä eettinen ongelma, joka vaikuttaa hoidon laatuun. Merkittävästi suurentuneen itsemurhariskin takia itseään vahingoittavat potilaat olisi tärkeää tunnistaa, arvioida ja kohdata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa terveydenhuollossa.

Itseään vahingoittavien potilaiden hoidon laatua voidaan edistää tutkimalla ja kehittämällä näyttöön perustuvia koulutusinterventioita. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa siitä, millaisia hoitotyön koulutusinterventioita on kehitetty itseään vahingoittavan potilaan hoitoon liittyen ja selvittää, millaisia kokemuksia näistä interventioista on saatu. Tavoitteena oli kehittää itseään vahingoittavia potilaita kohtaavien hoitajien ammattitaitoa. Tutkimus toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Katsaukseen valikoitui mukaan kymmenen tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksena saatiin koottua tietoa koulutusinterventioiden toimiviksi osoittautuneista sisällöistä ja käytetyistä menetelmistä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa hoitajien osaamisen ja ymmärryksen lisääntymiseen, heidän asenteisiinsa ja tunteisiinsa potilaita kohtaan sekä ammatilliseen käyttäytymiseensä. Koulutuksissa saadun näyttöön perustuvan tiedon ja sen reflektoinnin avulla hoitajat saivat syvällistä ymmärrystä ja sen myötä heidän asenteensa ja tunteensa itseään vahingoittavia potilaita kohtaan paranivat. Koulutuksen seurauksena myös työyhteisöt toimivat tehokkaammin ja hoitajien työtyytyväisyys parani. Hoitosuhteisiin liittyen hoitajat kokivat, että he saivat uusia taitoja, heidän lähestymistapansa muuttuivat ja vuorovaikutuksensa hoitosuhteissa oli tehokkaampaa, minkä seurauksena heidän potilaansa saivat aikaisempaa parempaa hoitoa.

Koulutusinterventioista koottuja tietoja voidaan hyödyntää kehitettäessä itseään vahingoittavan potilaan hoitamiseen liittyvää koulutusta. Havaintoja koulutusinterventioista saaduista kokemuksista voidaan hyödyntää perusteltaessa itseään vahingoittavien potilaiden hoitoon liittyvien koulutusinterventioiden tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta.