Oikaisumenettely hallinnossa ja vakuutusoikeudessa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on oikaisumenettely hallinnossa ja vakuutusoikeudessa. Työn tarkoituksena oli käsitellä oikaisujärjestelmän rakennetta ja selvittää erityisesti oikaisujärjestelmään kuuluvan oikaisuvaatimuksen asemaa ja tarpeellisuutta varsinaista muutoksenhakua edeltävänä esivaiheena. Tämän lisäksi työssä käytiin läpi vakuutusoikeuden toimintaa ja sen toimivaltaan kuuluvien asioiden oikaisumenettelyä sekä selvitettiin, voisiko oikaisuvaatimusmenettely korvata vakuutusoikeudessa käytössä olevan valitukseen sidotun oikaisun.

Oikaisumenettelyssä viranomainen tutkii virheelliseksi väitetyn hallintopäätöksen joko omasta-aloitteestaan asia- tai kirjoitusvirheen perusteella tai asianosaisen esittämän oikaisuvaatimuksen perusteella. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään yleisesti hallintolaissa, mutta sitä koskeva tarkempi sääntely löytyy eri hallinnonalojen lainsäädännöistä. Asia- ja kirjoitusvirhettä koskevat säännökset sisältyvät myös hallintolakiin.

Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin perinteisenä lainopillisena tutkimuksena, jossa tutkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Opinnäytetyössä keskityttiin oikaisujärjestelmän käsittelemiseen yleisesti kaikilla hallinnonaloilla. Oikaisujärjestelmän ymmärtämiseksi käytiin läpi myös varsinaista muutoksenhakuprosessia erityisesti vakuutusoikeudessa käsiteltävien toimeentuloturva-asioiden osalta. Tärkeimpinä lähteinä hyödynnettiin hallintolakia ja hallintolainkäyttölakia sekä hallituksen esityksiä ja oikaisujärjestelmää koskevaa korkeimman hallinto-oikeuden ja vakuutusoikeuden oikeuskäytäntöä.

Opinnäytetyön lopputuloksena voidaan todeta oikaisuvaatimusmenettelyn mahdollistavan joustavamman ja tehokkaamman muutoksenhaun asianosaiselle ja hallintotuomioistuimille, kun hallintopäätöstä rasittava mahdollinen virhe voidaan korjata jo hallintoviranomaisessa. Tämän myötä varsinaiseen muutoksenhakuun ei tarvitse välttämättä turvautua yksinkertaisimmissa asioissa, jolloin myös hallintotuomioistuimet voivat säästää resurssejaan keskittymällä ratkomaan todellisia oikeusriitoja. Vaikka oikaisuvaatimusmenettely on jo melko laajasti käytössä eri hallinnonaloilla, voidaan sen nähdä soveltuvan yhä useampiin hallinnon asiaryhmiin. Oikaisuvaatimusjärjestelmän muodostuminen kaikkia hallinnonaloja koskevaksi yleiseksi pakolliseksi muutoksenhaun esivaiheeksi ei ole kuitenkaan vielä riittävän perusteltua, sillä se ei palvelisi odotetulla tavalla tiettyjä asiaryhmiä.

Rectification procedure in the administration and in the Insurance Court

The theme of the thesis is the rectification procedure in the administration and in the Insurance Court. The purpose of the thesis was to find out the structure of the rectification system and deal especially with the position and the need of the demand for rectification in the pre-phase of an actual appeal. Apart from this the thesis went through the operation of the Insurance Court and the rectification procedure in the matters which belong to the jurisdiction of the Insurance Court. It also looked at the rectification procedure which is combined with an appeal and if it could be replaced.

In the rectification procedure the authority considers an incorrect administrative action either by itself on the grounds of a factual or clerical error or on the grounds of demand for rectification by a party. The procedure related to the demand for rectification is generally regulated in the Administrative Procedure Act, but the more detailed regulation is included in the legislation of different branches of administration. Provisions concerning a factual or clerical error are also included in the Administrative Procedure Act.

Research of the thesis was carried out as traditional legal research, which considers and systematizes operative justice. The thesis focused on covering the rectification system generally in all branches of administration. To understand better the rectification system, the thesis went also through the actual appeal proceedings especially in income security matters which belong in the jurisdiction of the Insurance Court. The most important sources, which were explored in the thesis, were the Administrative Procedure Act and the Administrative Judicial Procedure Act, government’s bills to the Parliament and case law of the Supreme Administrative Court and the Insurance Court relative to the rectification system.

The findings of the thesis indicate that the procedure relating to the demand for rectification enables a more flexible and more effective appeal for a party and the administrative courts, when the possible error of the administrative action can be corrected by the administrative authority. Along with this there is no need to resort to an appeal in the simplest cases, in which case the administrative courts can also save resources by focusing on solving real litigation. Even though the procedure relating to the demand for rectification is quite widely used in different branches of administration, it can be seen as suitable for ever more cases of administration. However there is not a sufficient basis to allow the procedure of the demand for rectification to be set at the general compulsory pre-phase of an actual appeal, because it won't serve all the cases of branches of administration.