Päivähoitomentorointi uskontokasvatuksen tukena : tapaustutkimus: Kirkkonummen suomalainen seurakunta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli mallintaa ja arvioida päivähoidon uskontokasvatuksen mentorointia Kirkkonummen kunnan päivähoidossa. Päivähoitomentorointimalli on ainutlaatuinen Suomessa. Mallintamisella pyrittiin esittämään Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kehittämä päivähoitomentorointimalli niin, että malli hyödyntäisi muiden seurakuntien päivähoitomentoroinnin kehittämistyötä. Arvioinnin avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä, miten seurakunnan päivähoitomentorointi on onnistunut uskontokasvatuksen suunnittelun ja toteuttamisen tukemisessa. Lisäksi kyselyissä kartoitettiin nykyisen mallin kehittämistarpeita.

Opinnäytetyö oli laadullinen tapaustutkimus ja siinä yhdistettiin laadullista ja määrällistä tutkimusotetta. Aineisto kerättiin lähettämällä erillinen, sähköinen lomakekysely kunnallisissa päiväkodeissa toimiville lastentarhanopettajille sekä päiväkodin johtajille. Kyselyn otanta oli 88 kasvattajaa ja 16 päiväkodin johtajaa Lisäksi haastateltiin kolmea seurakunnan päivähoitomentoria. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineisto toimi reflektiivisenä aineistona kyselylomakkeilla kerätyille aineistoille. Kaikki aineistot analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustuloksia ei voitu yleistää laadulliselle tutkimukselle ominaisena piirteenä.

Opinnäytetyön tutkimustuloksista ilmeni, että päivähoitomentorointi tuki kasvattajien suunnittelua. He kokivat tiedostavansa paremmin uskontokasvatuksen merkityksen. Vanhempainkeskustelut uskontokasvatuksen osalta sekä lapsiryhmän moniuskontoisuuden huomioiminen olivat helpottuneet päivähoitomentoroinnin ansioista. Kasvattajat kokivat myös, että päivähoitomentorointi oli auttanut uskontokasvatuksen toteutumista lasten kanssa monipuolisemmaksi sisällöltään ja pedagogisilta menetelmiltään. Päivähoitomentorointiin oltiin tyytyväisiä ja nykyinen toimintamalli koettiin toimivaksi.

Päivähoitomentoroinnin kehittämistoiveina esitettiin päivähoitomentoreiden käyntien määrän lisäämistä tiimipalavereissa. Lisäksi toivottiin selkeätä ja monikäyttöistä materiaalia sekä kirjallisessa että sähköisessä muodossa. Tarve lisätä koulutusta lapsiryhmän kasvatuksen suunnitteluun lasten kulttuurinen ja uskonnollinen tausta huomioiden tuli selkeästi esille. Ilmeni myös, että viestintää toiminnan olemassaolosta tulee tehostaa. Uusina haasteina esille tulivat päivähoidon uskontokasvatuksen yhteyshenkilöiden kouluttaminen sekä päivähoitomentoreiden aikuispedagogisten taitojen vahvistaminen

Opinnäytetyön tulokset vahvistavat päivähoitomentoroitityön merkityksen päivähoidon tukemisessa varhaiskasvatussuunnitelman uskonnollis-katsomuksellisen lähestymistavan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Malli vahvistaa päivähoidontyöntekijän omaa asiantuntijuutta ja osaamista. Uskontokasvatus tiedostetaan paremmin yhtenä kasvatuksen osa-alueista. Päivähoitomentorointi tukee myös työskentelyä perheen kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä.

The goal of this thesis was to create a model for supporting the planning and education in the religious-philosophical orientation used in the municipal day care centers in Kirkkonummi. Its aim was also to evaluate how the model created by the Kirkkonummi Finnish parish has succeeded in action. It was also examined how the method should be developed to fulfill the needs of the educators.

The method developed is unique in Finland. It is based on the directions of the department of Education and Youth Work at the office of the Church Council. The directions are in turn based on the National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care (ECEC) published in 2003 by the National Research and Development Centre for Welfare and Health, STAKES, nowadays the National Institute for Health and Welfare (THL).

This thesis was a qualitative case study combining both qualitative and quantitative methods. It was carried out by performing an email enquiry for all educators and leaders in the municipal day care centers. The sample was 88 educators and 16 leaders. Also three parish mentors were interviewed with a theme interview. Data based content analysis was used to analyze all the data. The results of this thesis can’t be generalized due to the nature of the qualitative case study.

The results show that the religious-philosophical mentoring method supports educators’ planning and education. The educators feel that they become more aware of the aim and meaning of the orientation. They can deepen their knowledge of religious upbringing. They also become more eloquent in discussing religious questions with children and their parents. Also education of multicultural groups of children was experienced as easier. All in all the method strengthened their expertise and professionalism. The material done for religious education by the parish mentors was also considered useful. The system was seen as satisfactory and well-functioning.

Some improvements were still suggested. The educators hoped for more time to plan and discuss the teaching methods with the parish mentors. The diversity in the groups of children is increasing. Therefore more education about religious fostering in multi-cultural and multi-religious children groups was requested. Also peer meetings for those working as a parish contact person was mentioned. In addition, a need for more material, especially more simple material, was pointed out, to help to plan and implement it with the children. Especially e-material to be used on a tablet was asked for. Surprisingly the method was not common for all the answerers. Information about this method should be deepened.