Kainuun ammattiopiston hyvinvointialan, tekniikan- ja liikenteenalan sekä ravitsemisalan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ruokatottumukset
Korva, Asta; Laukkanen, Heini (2015)
Korva, Asta
Laukkanen, Heini
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092114768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092114768
Tiivistelmä
Nuoruusikä on psyykkinen kehitysvaihe, joka sijoittuu lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoon. Nuoruusikä on kehityksellisesti nuorelle muutoksen aikaa, sillä nuoruuteen tiiviisti sisältyvä murrosikä eli puberteetti muokkaa nuoren elämää ja kehoa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Täysipainoinen ravinto on yksi hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Hyvä ravitsemustila kohentaa yleiskuntoa ja täysipainoinen ruokavalio takaa riittävän ravintoaineiden saannin. Apuna täysipainoisen ravinnon koostamiseen Suomessa on käytössä koko väestölle tarkoitetut ravitsemussuositukset. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa Kainuun ammattiopiston hyvinvointialan, tekniikan- ja liikenteen alan sekä ravitsemisalan opiskelijoiden ruokatottumuksia ja ravitsemustrendejä sekä selvittää kenen toimesta ja millä tavoin he haluaisivat ravitsemusohjauksen toteutuvan. Työmme tavoitteena oli kehittää opiskelijoille mieluisia ravitsemusohjausmenetelmiä, jotta ravitsemusohjaus toteutettaisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Ohjaajina opiskelijoiden ravitsemukseen liittyvissä asioissa voivat toimia esimerkiksi opettajat, kouluruokalan henkilökunta, kouluterveydenhuollon lääkärit ja terveydenhoitajat sekä terveyskeskuksen sairaanhoitajat. Oppijan oppimistyyli määrittelee sen, millaiset ohjausmenetelmät sopivat hänelle parhaiten. Kouluterveydenhuollon työntekijöiden on mahdollista käyttää niin yksilö- kuin ryhmäohjaustakin. Tulevina sairaanhoitajina ravitsemusohjauksen kehittäminen ja osaaminen on perusteltua, koska suurin osa ravitsemusneuvonnasta on sairaan- ja terveydenhoitajien sekä lääkäreiden vastuulla.
Tutkimusaineiston hankimme yhteistyössä toimeksiantajamme kanssa laaditulla kyselylomakkeella ja aineiston analysoimme SPSS -ohjelmaa apuna käyttäen. Tuloksista kävi ilmi, että opiskelijat haluaisivat ravitsemusohjauksen ryhmäohjauksena ja kasvotusten vertaisohjauksena, mieluiten omalta perheeltään ja terveydenhoitajalta. Suurimmalla osalla opiskelijoista ateriarytmi oli säännöllinen, mutta yksittäisen aterian koostamisessa on puutteita. Opinnäytetyömme johtopäätöksenä voidaan todeta, etteivät ammattiopiston opiskelijoiden ruokatottumukset ole suositusten mukaisia ja terveyttä edistäviä. Vihanneksia ja täysjyväviljatuotteita käytetään vähän, sen sijaan sokeroitujen juomien ja kovien rasvojen käyttö on runsasta. Opiskelijoiden ohjaukseen ja tukemiseen tarvitaan resursseja, jotta ravitsemukseen liittyvä ohjaus olisi nuorten hyvinvointia tukevaa.
Täysipainoinen ravinto on yksi hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Hyvä ravitsemustila kohentaa yleiskuntoa ja täysipainoinen ruokavalio takaa riittävän ravintoaineiden saannin. Apuna täysipainoisen ravinnon koostamiseen Suomessa on käytössä koko väestölle tarkoitetut ravitsemussuositukset. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa Kainuun ammattiopiston hyvinvointialan, tekniikan- ja liikenteen alan sekä ravitsemisalan opiskelijoiden ruokatottumuksia ja ravitsemustrendejä sekä selvittää kenen toimesta ja millä tavoin he haluaisivat ravitsemusohjauksen toteutuvan. Työmme tavoitteena oli kehittää opiskelijoille mieluisia ravitsemusohjausmenetelmiä, jotta ravitsemusohjaus toteutettaisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Ohjaajina opiskelijoiden ravitsemukseen liittyvissä asioissa voivat toimia esimerkiksi opettajat, kouluruokalan henkilökunta, kouluterveydenhuollon lääkärit ja terveydenhoitajat sekä terveyskeskuksen sairaanhoitajat. Oppijan oppimistyyli määrittelee sen, millaiset ohjausmenetelmät sopivat hänelle parhaiten. Kouluterveydenhuollon työntekijöiden on mahdollista käyttää niin yksilö- kuin ryhmäohjaustakin. Tulevina sairaanhoitajina ravitsemusohjauksen kehittäminen ja osaaminen on perusteltua, koska suurin osa ravitsemusneuvonnasta on sairaan- ja terveydenhoitajien sekä lääkäreiden vastuulla.
Tutkimusaineiston hankimme yhteistyössä toimeksiantajamme kanssa laaditulla kyselylomakkeella ja aineiston analysoimme SPSS -ohjelmaa apuna käyttäen. Tuloksista kävi ilmi, että opiskelijat haluaisivat ravitsemusohjauksen ryhmäohjauksena ja kasvotusten vertaisohjauksena, mieluiten omalta perheeltään ja terveydenhoitajalta. Suurimmalla osalla opiskelijoista ateriarytmi oli säännöllinen, mutta yksittäisen aterian koostamisessa on puutteita. Opinnäytetyömme johtopäätöksenä voidaan todeta, etteivät ammattiopiston opiskelijoiden ruokatottumukset ole suositusten mukaisia ja terveyttä edistäviä. Vihanneksia ja täysjyväviljatuotteita käytetään vähän, sen sijaan sokeroitujen juomien ja kovien rasvojen käyttö on runsasta. Opiskelijoiden ohjaukseen ja tukemiseen tarvitaan resursseja, jotta ravitsemukseen liittyvä ohjaus olisi nuorten hyvinvointia tukevaa.