Soveltuvuuden arvioinnin suuntia : Opiskelijavalinta ammatillisissa opettajaopinnoissa
Manninen, Niina (2010)
Manninen, Niina
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015062913767
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015062913767
Tiivistelmä
Tässä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa ammatillisten opettajakorkeakoulujen opiskelijavalintatutkimuksessa selvitettiin ammatillisten opettajaopintojen opiskelijavalinnan perusteita ja pohdittiin, miten opiskelijavalinnassa voidaan huomioida hakijan soveltuvuus, sitoutuneisuus ja motivoituneisuus ammatillisen opettajan työhön. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin opiskelijoiden hakumotiiveja ammatillisiin opettajaopintoihin ja ammatilliseksi opettajaksi.
Tutkimus on laadullinen, ja siinä haastateltiin ammatillisten opettajakorkeakoulujen henkilökuntaa (7 haastattelua) ja ammatilliseksi opettajaksi opiskelevia henkilöitä (8 haastattelua) puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin olemassa olevaa tilastomateriaalia ammatillisiin opettajaopintoihin hakijoista ja valituista opiskelijoista. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin teemoittelemalla.
Ammatillisten opettajaopintojen opiskelijavalinta tapahtuu yksivaiheisesti hakulomakkeiden pisteityksen perusteella. Tarkasteltaessa soveltuvuuden arviointia tulee siis pohtia, mitä ammatillisen opettajan soveltuvuus tarkalleen ottaen on, miten soveltuvuus näkyy hakemusten pisteitysperiaatteissa ja miten hakijoiden soveltuvuus tulee kokonaisuutena huomioitua ammatilliseksi opettajaksi rekrytoiduttaessa.
Tämän tutkimuksen perusteella ammatillisen opettajan soveltuvuus liittyy monipuolisiin vuorovaikutustaitoihin, motivaatioon, kehittymishalukkuuteen ja substanssinhallintaan. Vaikka näitä elementtejä ei suoranaisesti arvioida opiskelijavalinnassa soveltuvuuskokeiden avulla, tulevat ne kuitenkin kokonaisuutena huomioiduksi ammatillisen opettajan urapolulla.
Opiskelemaan valituilta edellytetään ammatillisen opettajan kelpoisuusehtojen täyttymistä eli heillä tulee olla pääosin soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään kolme vuotta omaan substanssialaan liittyvää työkokemusta. Useimmilla (n. 2/3) on ammatillisiin opettajaopintoihin siirryttäessä kokemusta myös ammatillisena opettajana työskentelystä. Lisäksi pisteitysperiaatteissa on välillisiä mittareita motivaation ja sitoutuneisuuden arviointiin. Hakija saa lisäpisteitä muun muassa pedagogisesta aktiivisuudesta, opetuskokemuksesta sekä erityisansioista (esimiestoiminta,monikulttuurinen toiminta, luottamustoimet jne.). Viime kädessä opettajan palkkaava oppilaitos tekee päätöksen, kuka on sopiva opettaja heidän
työyhteisöönsä.
Tutkimusinformantit korostivat, että soveltuvuuden arvioinnissa esimerkiksi haastattelujen avulla pystytään parhaassakin tapauksessa yleensä vain karsimaan joukosta ääritapaukset (negatiivinen selektio). Lisäksi he pohtivat soveltuvuuden arvioinnin kustannustehokkuutta. Ammatillisiin opettajaopintoihin valitaan vuosittain noin 1700 opiskelijaa. Mikäli ammatilliset opettajakorkeakoulut järjestäisivät soveltuvuuden arviointeja,niihin tulisi kutsua keskimäärin kolminkertainen määrä hakijoita opiskelemaan valittuihin nähden. Yksittäisen opettajakorkeakoulun tasolla tämä tarkoittaisi soveltuvuuden arvioinnin järjestämistä noin tuhannelle hakijalle vuosittain. Jos soveltuvuuden arvioinnissa voidaan käytännössä karsia hakijoista muutama opettajaksi soveltumaton, ei sen järjestämistä nähdä perusteltuna. Nykyinen opiskelijavalintamalli koetaan riittävän hyvänä, ja soveltuvuuden arvioinnissa halutaan panostaa mieluummin opintojen aikaiseen kuin ennen opintoja tapahtuvaan soveltuvuuden arviointiin.
Opiskelijahaastateltavien näkökulmat soveltuvuuden, sitoutuneisuuden ja motivaation arvioinnista olivat samansuuntaiset kuin ammatillisten opettajakorkeakoulujen henkilökunnan. Motivaatiosta ja sitoutumisesta kertoo tutkimusinformanttien mukaan se, että henkilö toimii opettajan työssä jo ammatillisiin opettajaopintoihin hakeutuessaan. Näin ollen hän tuntee opetustyön haasteet ja tietää mihin sitoutuu. Myös hakijoilla, joilla ei vielä ole opetuskokemusta, tulee kuitenkin olla oikeus päästä ammatillisiin opettajaopintoihin, mikä nykyisessä opiskelijavalinnassa toteutuu.
Hakumotiivit ammatillisiin opettajaopintoihin liittyivät oppilaitostaustaisilla hakijoilla useimmiten oman oppila
itoksen kehotukseen tai velvoitteeseen (velvoitesopimus) suorittaa ammatilliset opettajaopinnot ja ei-oppilaitostaustaisilla hakijoilla yksilöllisiin urasuunnitelmiin ja haluun kehittää koulutusosaamista. Opettajaksi identifioituminen ei ollut monellekaan tässä tutkimuksessa haastatelluista opiskelijoista ensisijainen syy hakeutua ammatillisen opettajan työhön. Opettajan työ on yksi mahdollinen vaihtoehto muiden joukossa ja siihen päädytään usein sattumalta.
Tutkimus on laadullinen, ja siinä haastateltiin ammatillisten opettajakorkeakoulujen henkilökuntaa (7 haastattelua) ja ammatilliseksi opettajaksi opiskelevia henkilöitä (8 haastattelua) puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin olemassa olevaa tilastomateriaalia ammatillisiin opettajaopintoihin hakijoista ja valituista opiskelijoista. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin teemoittelemalla.
Ammatillisten opettajaopintojen opiskelijavalinta tapahtuu yksivaiheisesti hakulomakkeiden pisteityksen perusteella. Tarkasteltaessa soveltuvuuden arviointia tulee siis pohtia, mitä ammatillisen opettajan soveltuvuus tarkalleen ottaen on, miten soveltuvuus näkyy hakemusten pisteitysperiaatteissa ja miten hakijoiden soveltuvuus tulee kokonaisuutena huomioitua ammatilliseksi opettajaksi rekrytoiduttaessa.
Tämän tutkimuksen perusteella ammatillisen opettajan soveltuvuus liittyy monipuolisiin vuorovaikutustaitoihin, motivaatioon, kehittymishalukkuuteen ja substanssinhallintaan. Vaikka näitä elementtejä ei suoranaisesti arvioida opiskelijavalinnassa soveltuvuuskokeiden avulla, tulevat ne kuitenkin kokonaisuutena huomioiduksi ammatillisen opettajan urapolulla.
Opiskelemaan valituilta edellytetään ammatillisen opettajan kelpoisuusehtojen täyttymistä eli heillä tulee olla pääosin soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään kolme vuotta omaan substanssialaan liittyvää työkokemusta. Useimmilla (n. 2/3) on ammatillisiin opettajaopintoihin siirryttäessä kokemusta myös ammatillisena opettajana työskentelystä. Lisäksi pisteitysperiaatteissa on välillisiä mittareita motivaation ja sitoutuneisuuden arviointiin. Hakija saa lisäpisteitä muun muassa pedagogisesta aktiivisuudesta, opetuskokemuksesta sekä erityisansioista (esimiestoiminta,monikulttuurinen toiminta, luottamustoimet jne.). Viime kädessä opettajan palkkaava oppilaitos tekee päätöksen, kuka on sopiva opettaja heidän
työyhteisöönsä.
Tutkimusinformantit korostivat, että soveltuvuuden arvioinnissa esimerkiksi haastattelujen avulla pystytään parhaassakin tapauksessa yleensä vain karsimaan joukosta ääritapaukset (negatiivinen selektio). Lisäksi he pohtivat soveltuvuuden arvioinnin kustannustehokkuutta. Ammatillisiin opettajaopintoihin valitaan vuosittain noin 1700 opiskelijaa. Mikäli ammatilliset opettajakorkeakoulut järjestäisivät soveltuvuuden arviointeja,niihin tulisi kutsua keskimäärin kolminkertainen määrä hakijoita opiskelemaan valittuihin nähden. Yksittäisen opettajakorkeakoulun tasolla tämä tarkoittaisi soveltuvuuden arvioinnin järjestämistä noin tuhannelle hakijalle vuosittain. Jos soveltuvuuden arvioinnissa voidaan käytännössä karsia hakijoista muutama opettajaksi soveltumaton, ei sen järjestämistä nähdä perusteltuna. Nykyinen opiskelijavalintamalli koetaan riittävän hyvänä, ja soveltuvuuden arvioinnissa halutaan panostaa mieluummin opintojen aikaiseen kuin ennen opintoja tapahtuvaan soveltuvuuden arviointiin.
Opiskelijahaastateltavien näkökulmat soveltuvuuden, sitoutuneisuuden ja motivaation arvioinnista olivat samansuuntaiset kuin ammatillisten opettajakorkeakoulujen henkilökunnan. Motivaatiosta ja sitoutumisesta kertoo tutkimusinformanttien mukaan se, että henkilö toimii opettajan työssä jo ammatillisiin opettajaopintoihin hakeutuessaan. Näin ollen hän tuntee opetustyön haasteet ja tietää mihin sitoutuu. Myös hakijoilla, joilla ei vielä ole opetuskokemusta, tulee kuitenkin olla oikeus päästä ammatillisiin opettajaopintoihin, mikä nykyisessä opiskelijavalinnassa toteutuu.
Hakumotiivit ammatillisiin opettajaopintoihin liittyivät oppilaitostaustaisilla hakijoilla useimmiten oman oppila
itoksen kehotukseen tai velvoitteeseen (velvoitesopimus) suorittaa ammatilliset opettajaopinnot ja ei-oppilaitostaustaisilla hakijoilla yksilöllisiin urasuunnitelmiin ja haluun kehittää koulutusosaamista. Opettajaksi identifioituminen ei ollut monellekaan tässä tutkimuksessa haastatelluista opiskelijoista ensisijainen syy hakeutua ammatillisen opettajan työhön. Opettajan työ on yksi mahdollinen vaihtoehto muiden joukossa ja siihen päädytään usein sattumalta.