Kokonaiskustannusmallivertailu viiden yliopiston käytännöissä

Abstract

Yliopistolain muutoksen jälkeen yliopistojen laillinen asema muuttui valtion tilivirastoista itsenäisiksi oikeushenkilöiksi. Tämän muutoksen myötä yliopistojen perusrahoitus valtiolta vähentyi ja tarve ulkopuoliseen rahoitukseen kasvoi. Samalla suurimmat rahoittajat yhtenäistivät rahoitusehtojaan ja yliopistojen oli laskettava kustannuksiaan tarkemmin. Kokonaiskustannusmalli on rahoittajien taholta tullut vaatimus ja sen tavoitteena on saada selville suorien kustannusten lisäksi välilliset kustannukset, jotka tietty projekti aiheuttaa. Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla viiden yliopiston henkilösivukulu- ja yleiskustannuskertoimiin vaikuttavia tekijöitä, vertailla erilaisia ratkaisuja kirjanpidollisiin ongelmiin sekä mahdollisesti saada parannettua käytäntöjä saadun informaation avulla. Kaikilta viideltä yliopistolta kerättiin tarvittavat tiedot pääasiallisesti sähköpostitse, paitsi toimeksiantajayliopistolta tiedot kerättiin pääsäänöisesti yliopiston intrasta ja yhteisissä tapaamisissa. Tuloksena kaikki mukana olleet yliopistot saivat käyttöönsä raportin, jossa oli heidän omien tietojen lisäksi samat tiedot muilta yliopistoilta. Vertailu osoitti sen, että eri yliopistoissa on selviä eroja välillisten kustannusten kohdentamiselle ja se näkyy myös hyvin vaihtelevina yleiskustannuskertoimina. Tämä johtuu siitä, että yliopistoille on annettu mahdollisuus valita kustannuslaskentatapansa. Henkilösivukustannuskertoimien vaihtelut olivat selkeästi vähäisempiä. Se, miten kukin yliopisto käytti saamiaan tietoja, ei kuulunut enää tutkimuksen tavoitteisiin, joten jatkotutkimuksella voisi saada selville, onko mikään muuttunut tämän tutkimuksen tekemisen jälkeen.

After the recent changes in the Universities Act, universities gain their autonomy from the state government and became independent legal persons. Because of this change, the funding from government decreased and the need for outside funding increased respectively. At the same time the biggest outside financiers harmonized their funding terms and this meant that universities needed to calculate their costs more accurately. The full-cost model was initiated due to outside financiers’ demand. The primary objective of the full-cost model is not only to allocate direct costs but also to allocate indirect employee costs and overheads to a specific project. The main purpose of this research was to compare which factors influence the overhead percentages and the indirect employee cost percentages in five universities. A future aim was to compare different methods that universities use for their accounting problems and possibly even generate information on how to enhance their processes. The necessary data were collected from the universities by e-mail, except for the University of Eastern Finland whose data were collected from the university’s intranet and in the meetings. As an outcome of the research process, all five universities obtained a report which contained information about four other universities as well as about their own. The results show that there are differences in how each university chose to allocate the indirect costs and it can be seen from the variation in the overhead percentages. These variations are due to the freedom of chose which is given to universities when choosing the method of costing. The variations in the indirect employee cost percentage were significantly lesser. What these five universities did with the information yielded was not included in this research and follow-up research could be conducted to find out what, if anything has changed. Keywords full-