Hiekoitussepelin elinkaari ja uusiokäyttö Turun kaupungissa
Kaila, Ossi (2015)
Kaila, Ossi
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812746
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812746
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä tutkittiin, kuinka käytettyä hiekoitussepeliä tulisi käsitellä, jotta sen sisältämä kiviaines saataisiin uuteen käyttöön varsinaisen hiekoituskauden jälkeen. Turun kaupungissa vanha hiekoitussepeli sijoitetaan nykyään käytön jälkeen pääosin maankaatopaikalle, minkä vuoksi materiaalin elinkaari jääkin vain yhden talvikauden mittaiseksi. Tutkimus painottuu vanhan hiekoitussepelin analysointiin ja erilaisiin käsittelymenetelmiin, joilla materiaali voidaan puhdistaa sen seassa mahdollisesti piilevistä ja käyttöä rajoittavista haitta-aineista, kuten raskasmetalleista ja öljyistä. Materiaalin soveltuvuutta sellaisenaan esimerkiksi erilaisiin täyttöihin tai katujen rakennekerroksiin ei tässä tutkimuksessa käsitellä.
Vanhan hiekoitussepelin varastokasasta otettiin kevätharjausten yhteydessä 8 näytettä, joista tutkittiin rakeisuus. Lisäksi uudesta hiekoitussepelistä otettiin vertailunäyte. Rakeiden kuluneisuutta tutkittiin silmämääräisesti ja neljän näytteen hienoaineksista tutkittiin raskasmetallipitoisuudet akkreditoidussa laboratoriossa. Laboratoriotulokset osoittivat, että näytteitä ei voi pitää merkittävästi saastuneina raskasmetallien osalta. Koska näytteitä oli kuitenkin pieni määrä ja ne otettiin vain yhdestä varastokasasta, ei tuloksista voida tehdä täysin kattavia johtopäätöksiä materiaalin pilaantuneisuudesta.
Vanhaa hiekoitussepeliä voidaan puhdistaa monin tavoin, ja sen seassa olevat haitalliset aineet on mahdollista erottaa kiviaineksesta tai tehdä ympäristölle vaarattomaksi. Kaikki käsittelymenetelmät eivät välttämättä sovellu vanhalle hiekoitussepelille ja jotkin aiheuttavat sekundaarisia haittoja, kuten runsasta energian kulutusta, pesuvesien käsittelyä tai kuljetustarvetta, jolloin käsittely ei välttämättä ole mielekästä.
Käsittelyn tarkoituksena on erottaa haitalliset aineet vanhasta hiekoitusmateriaalista, jolloin kiviainesta voi käyttää raaka-aineena uusiotuotteille. Tällöin myös kiviaineksen elinkaari pitenee ja materiaali saadaan hyödynnetyksi.
Vanhan hiekoitussepelin varastokasasta otettiin kevätharjausten yhteydessä 8 näytettä, joista tutkittiin rakeisuus. Lisäksi uudesta hiekoitussepelistä otettiin vertailunäyte. Rakeiden kuluneisuutta tutkittiin silmämääräisesti ja neljän näytteen hienoaineksista tutkittiin raskasmetallipitoisuudet akkreditoidussa laboratoriossa. Laboratoriotulokset osoittivat, että näytteitä ei voi pitää merkittävästi saastuneina raskasmetallien osalta. Koska näytteitä oli kuitenkin pieni määrä ja ne otettiin vain yhdestä varastokasasta, ei tuloksista voida tehdä täysin kattavia johtopäätöksiä materiaalin pilaantuneisuudesta.
Vanhaa hiekoitussepeliä voidaan puhdistaa monin tavoin, ja sen seassa olevat haitalliset aineet on mahdollista erottaa kiviaineksesta tai tehdä ympäristölle vaarattomaksi. Kaikki käsittelymenetelmät eivät välttämättä sovellu vanhalle hiekoitussepelille ja jotkin aiheuttavat sekundaarisia haittoja, kuten runsasta energian kulutusta, pesuvesien käsittelyä tai kuljetustarvetta, jolloin käsittely ei välttämättä ole mielekästä.
Käsittelyn tarkoituksena on erottaa haitalliset aineet vanhasta hiekoitusmateriaalista, jolloin kiviainesta voi käyttää raaka-aineena uusiotuotteille. Tällöin myös kiviaineksen elinkaari pitenee ja materiaali saadaan hyödynnetyksi.