"Kyl mä ainakin saan vaikuttaa siihen, että kehen mä pidän yhteyttä" Perheeseen sijoitettujen nuorten kokemuksia yhteydenpidosta läheisiin ihmisiin
Reis, Mari; Reinikainen, Elisa (2015)
Reis, Mari
Reinikainen, Elisa
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812737
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812737
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa tutkittiin perheeseen sijoitetun nuoren kokemuksia yhteydenpidosta läheisiin ihmisiin sijaishuollon aikana. Tutkimus tehtiin yhteistyössä opinnäytetyömme toimeksiantajan Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikön kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa ja tuoda nuoren mielipide häntä koskevista asioista esiin.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelu suoritettiin ryhmähaastatteluna. Tutkimus sisälsi kaksi ryhmähaastattelutilaisuutta. Haastateltavina oli seitsemän perheeseen sijoitettua 13–17 –vuotiasta nuorta. Analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Nuorten läheissuhteet olivat monimuotoisia. Läheisiksi koettiin sijaisperheenjäseniä, biologisen perheenjäseniä, sukulaisia ja kavereita. Yhteydenpito läheisiin toteutui soittamalla, viesteillä, vierailuilla läheisten luona ja sosiaalisen median kautta. Tapaamiset biologisten vanhempien kanssa olivat useimmilla nuorilla säännöllisiä. Suurimmalla osalla nuorista ei ollut pettymyksiä yhteydenpidossa.
Nuoret kokivat voivansa itse vaikuttaa yhteydenpitoon ja heidän mielipiteensä otettiin huomioon yleisesti. Nuoret kokivat sijaisvanhempien tukevan yhteydenpitoa läheisiin ihmisiin. Nuorten mielestä sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien yhteistyö sujui hyvin. Nuorten kokemukset sosiaalityöntekijän tuesta olivat vaihtelevia. Nuorten toiveista nousi esille yhteydenpidon lisäys vanhempiin, mielipiteen huomioon ottaminen ja yhteydenpidon säännöllisyys.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelu suoritettiin ryhmähaastatteluna. Tutkimus sisälsi kaksi ryhmähaastattelutilaisuutta. Haastateltavina oli seitsemän perheeseen sijoitettua 13–17 –vuotiasta nuorta. Analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Nuorten läheissuhteet olivat monimuotoisia. Läheisiksi koettiin sijaisperheenjäseniä, biologisen perheenjäseniä, sukulaisia ja kavereita. Yhteydenpito läheisiin toteutui soittamalla, viesteillä, vierailuilla läheisten luona ja sosiaalisen median kautta. Tapaamiset biologisten vanhempien kanssa olivat useimmilla nuorilla säännöllisiä. Suurimmalla osalla nuorista ei ollut pettymyksiä yhteydenpidossa.
Nuoret kokivat voivansa itse vaikuttaa yhteydenpitoon ja heidän mielipiteensä otettiin huomioon yleisesti. Nuoret kokivat sijaisvanhempien tukevan yhteydenpitoa läheisiin ihmisiin. Nuorten mielestä sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien yhteistyö sujui hyvin. Nuorten kokemukset sosiaalityöntekijän tuesta olivat vaihtelevia. Nuorten toiveista nousi esille yhteydenpidon lisäys vanhempiin, mielipiteen huomioon ottaminen ja yhteydenpidon säännöllisyys.