Tilusrakenteen kehitys tuotantoaan laajentavilla lypsykarjatiloilla
Kippo, Juha (2015)
Kippo, Juha
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060612659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060612659
Tiivistelmä
Nykyajan maanviljelyksessä on usein ajateltava viljelyn kustannuksia, jos haluaa tehdä parempaa tulosta, koska tuotteista saatavaan hintaan ei useinkaan voi vaikuttaa. Tilusrakenne on yksi niistä tekijöistä, joka vaikuttaa maatilan rahallisiin menoihin suoraan konekustannusten kautta, sekä ajallisuuskustannuksena työmenekkiin. Urakoitsijaa käytettäessä työmenekki usein korostuu, kun tuntihinnat ovat kertaluokkaa isommat verrattuna siihen, mitä viljelijä laskee oman työn arvoksi.
Tilusrakennetta tarkasteltiin peltolohkorekisterin ja maatilarekisterin tietoja hyödyntämällä niiltä tiloilta, jotka ovat saaneet lypsykarjanavetan investoinnin valmiiksi vuonna 2007. Vuosi 2007 pääteltiin siitä, että rakennuksen investointituen viimeinen erä oli maksettu tuolloin ja sen maksun perusteena on investoinnin valmistuminen. Peltolohkojen hankinnan kehitystä seurattiin rakennusvuodesta 5 vuotta taaksepäin ja 5 vuotta eteenpäin, eli seurantajakso on 11 vuotta.
Tutkimuksessa selvisi, että tilusrakenne on mennyt huonommaksi rakentaneilla maitotiloilla. Pinta-alan lisääntyessä lohkokoko on pysynyt lähes ennallaan ja etäisyys lohkoille on kasvanut. Vuonna 2012 keskimääräinen etäisyys peltolohkolle oli 3494 metriä ja se on kasvanut seurantajakson aikana vuodesta 2002 vuoteen 2012 1277 metriä.
Tilusrakennetta tarkasteltiin peltolohkorekisterin ja maatilarekisterin tietoja hyödyntämällä niiltä tiloilta, jotka ovat saaneet lypsykarjanavetan investoinnin valmiiksi vuonna 2007. Vuosi 2007 pääteltiin siitä, että rakennuksen investointituen viimeinen erä oli maksettu tuolloin ja sen maksun perusteena on investoinnin valmistuminen. Peltolohkojen hankinnan kehitystä seurattiin rakennusvuodesta 5 vuotta taaksepäin ja 5 vuotta eteenpäin, eli seurantajakso on 11 vuotta.
Tutkimuksessa selvisi, että tilusrakenne on mennyt huonommaksi rakentaneilla maitotiloilla. Pinta-alan lisääntyessä lohkokoko on pysynyt lähes ennallaan ja etäisyys lohkoille on kasvanut. Vuonna 2012 keskimääräinen etäisyys peltolohkolle oli 3494 metriä ja se on kasvanut seurantajakson aikana vuodesta 2002 vuoteen 2012 1277 metriä.