Rahankeräysluvan myöntämisen edellytykset
Wilén, Sampo (2015)
Wilén, Sampo
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060312217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060312217
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan rahankeräyslainsäädäntöä ja rahankeräystoiminnan luvanvaraisuutta. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, minkälainen toiminta on lainsäädännön mukaan rahankeräystä, milloin rahankeräystoiminta on luvanvaraista ja mitkä ovat rahankeräysluvan myöntämisen edellytykset. Lisäksi opinnäytetyössä perehdytään poliisiviranomaisen lupaprosessiin ja tutkitaan, minkälaisia muutoksia rahankeräyslain 1.9.2014 voimaantullut osauudistus on tuonut rahankeräyslakiin.
Tutkimuksen pääasiallisena teoriapohjana käytetään rahankeräyslainsäädäntöä, hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Teoriatietoa täydennetään lupaviranomaisen lupakäytännöstä lainatuilla esimerkkitapauksilla, joiden avulla pyritään havainnollistamaan lain tulkintaa. Rahankeräyslupahakemuksiin on tehty määrällisesti vähän kielteisiä päätöksiä ja tästä johtuen rahankeräyslupia koskevia korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksiä löytyi tämän opinnäytetyön aineistoksi vain muutama.
Rahankeräyslain mukaan rahankeräyksenä on pidettävä toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräystoiminta on lähtökohtaisesti aina luvanvaraista. Rahankeräyslupaa haetaan kirjallisella hakemuksella joko paikallispoliisilta tai poliisihallitukselta. Viranomaisen suorittaman lupaharkinnan tavoitteena on selvittää, täyttyvätkö luvan myöntämisen edellytykset ja varmistaa, ettei luvan myöntämiselle ole olemassa laista johtuvaa estettä. Luvan myöntämisen tärkeimmät edellytykset ovat luvansaajan toiminnan yleishyödyllisyys ja keräystarkoituksen yksinomainen yleishyödyllisyys sekä toisaalta luvan hakijan luotettavuus. Rahankeräystilitysten valvonta muodostaa rahankeräysten keskeisimmän valvonnan keinon. Valvonnalla pyritään seuraamaan varojen keräystä ja käyttöä mahdollisimman tarkasti ja luotettavasti. Rahankeräysluvan ehtojen tai rahankeräyslain säädösten noudattamatta jättäminen voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.
Rahankeräyslaki sisältää useita määritelmiä, jotka jättävät tilaa tulkinnalle ja johtavat hankaliinkin rajanvetotilanteisiin. Hyvinä esimerkkeinä tästä toimivat mm. yleisön, yleisöön vetoamisen, vastikkeettomuuden sekä yleishyödyllisen toiminnan määritelmät. Ennakkotapausten puuttuessa asioita joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti. Tästä johtuen yhtenäisen laintulkinnan ja siten lupakäytännön löytäminen viranomaisissa on ollut haasteellista, mikä on sisäasiainministeriön mukaan ollut yhtenä taustatekijänä rahankeräyslain uudistamisessa. Lain uudistaminen on selkiyttänyt luvanhakijan toimintaan kohdistuvaa arviointia. Pääpaino on nyt keräystarkoituksen arvioinnilla. Rahankeräyslain määritelmiin ei lakiuudistuksella kuitenkaan tehty muutoksia tai tarkennuksia. Määritelmien osalta laki pysyy siis edelleen tulkinnanvaraisena, vaikka uudistuksella onkin saatu parannusta aikaan.
Tutkimuksen pääasiallisena teoriapohjana käytetään rahankeräyslainsäädäntöä, hallituksen esityksiä ja muita lainvalmisteluasiakirjoja. Teoriatietoa täydennetään lupaviranomaisen lupakäytännöstä lainatuilla esimerkkitapauksilla, joiden avulla pyritään havainnollistamaan lain tulkintaa. Rahankeräyslupahakemuksiin on tehty määrällisesti vähän kielteisiä päätöksiä ja tästä johtuen rahankeräyslupia koskevia korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksiä löytyi tämän opinnäytetyön aineistoksi vain muutama.
Rahankeräyslain mukaan rahankeräyksenä on pidettävä toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräystoiminta on lähtökohtaisesti aina luvanvaraista. Rahankeräyslupaa haetaan kirjallisella hakemuksella joko paikallispoliisilta tai poliisihallitukselta. Viranomaisen suorittaman lupaharkinnan tavoitteena on selvittää, täyttyvätkö luvan myöntämisen edellytykset ja varmistaa, ettei luvan myöntämiselle ole olemassa laista johtuvaa estettä. Luvan myöntämisen tärkeimmät edellytykset ovat luvansaajan toiminnan yleishyödyllisyys ja keräystarkoituksen yksinomainen yleishyödyllisyys sekä toisaalta luvan hakijan luotettavuus. Rahankeräystilitysten valvonta muodostaa rahankeräysten keskeisimmän valvonnan keinon. Valvonnalla pyritään seuraamaan varojen keräystä ja käyttöä mahdollisimman tarkasti ja luotettavasti. Rahankeräysluvan ehtojen tai rahankeräyslain säädösten noudattamatta jättäminen voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.
Rahankeräyslaki sisältää useita määritelmiä, jotka jättävät tilaa tulkinnalle ja johtavat hankaliinkin rajanvetotilanteisiin. Hyvinä esimerkkeinä tästä toimivat mm. yleisön, yleisöön vetoamisen, vastikkeettomuuden sekä yleishyödyllisen toiminnan määritelmät. Ennakkotapausten puuttuessa asioita joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti. Tästä johtuen yhtenäisen laintulkinnan ja siten lupakäytännön löytäminen viranomaisissa on ollut haasteellista, mikä on sisäasiainministeriön mukaan ollut yhtenä taustatekijänä rahankeräyslain uudistamisessa. Lain uudistaminen on selkiyttänyt luvanhakijan toimintaan kohdistuvaa arviointia. Pääpaino on nyt keräystarkoituksen arvioinnilla. Rahankeräyslain määritelmiin ei lakiuudistuksella kuitenkaan tehty muutoksia tai tarkennuksia. Määritelmien osalta laki pysyy siis edelleen tulkinnanvaraisena, vaikka uudistuksella onkin saatu parannusta aikaan.