Monikulttuurisen olohuoneen suosion salaisuus : Äitien kokemuksia monikulttuurisesta vertaisryhmätoiminnasta
Arvelin, Paula (2015)
Arvelin, Paula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911237
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkin Monikulttuuriseen olohuonetoimintaan osallistuneiden suomalaistaustaisten äitien kokemuksia ja näkemyksiä olohuonetoiminnasta. Työssä selvitettiin, mitä toiminta on, miksi tällaista monikulttuurisille yhden vanhemman eroperheille suunnattua vertaistukitoimintaa tarvitaan ja mitä toiminta vetäjiltään ja järjestelyiltään vaatii. Lisäksi kartoitin, miten äidit arvioivat lastensa kokeneen toiminnan, sillä myös lapsille muodostui olohuonetoiminnassa oma vertaisryhmänsä.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui osallisuudesta, vapaaehtoistyöstä sekä vertaistuesta. Tarkastelin vertaisuuden merkitystä äitien lisäksi myös lasten näkökulmasta, sillä lasten ääni pääsee harvoin kuuluviin eroperheistä puhuttaessa. Lisäksi selvitin monikulttuuristen perheiden tilannetta Suomessa. Tutkimusympäristönä toimi Pääkaupunkiseudun yksinhuoltajat (Päksy) ry:n järjestämä, vapaaehtoistyönä vedetty, monikulttuurinen olohuone toimintoineen.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin viittä olohuonetoimintaan osallistunutta suomalaistaustaista, monikulttuurisesta parisuhteesta eronnutta äitiä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja analysoin tuloksia aineiston teemoittelulla. Työn lopputulos on raportti, jossa olohuonetoiminnassa kävijöiden ääni ja näkemykset ovat keskiössä.
Tutkielman keskeisimmät tulokset liittyvät vertaistuen merkitykseen haastatelluille. Vertaistuki oli heidän mielestään tärkein syy osallistua toimintaan. Äidit korostivat, että vertaisryhmässä voi jakaa hyvin henkilökohtaisia, vaikeita asioita, kokemuksia ja tunteita, kun osallistujat tukevat ja ymmärtävät toinen toisiaan eivätkä syyllistä, tuomitse tai kontrolloi. Lisäksi äidit kokivat saaneensa vertaisiltaan identiteettiään vahvistaneita selviämistarinoita, positiivisia roolimalleja, uusia näkökulmia ja käytännön neuvoja jotka auttoivat arjessa jaksamista.
Laadukasta monikulttuurisesta olohuonetoiminnasta oli haastateltujen mielestä tehnyt positiivista mallia näyttävä vertaisvetäjä, ryhmän riittävän pieni koko, mahdollisuus saada hetki omaa aikaa ja olohuonetoiminnan aikana järjestetty lastenhoito. Lastenhoidon merkitys nousi niin tärkeäksi, etteivät äidit olisi osallistuneet olohuonetoimintaan, ellei lastenhoitoa olisi järjestetty. Tarjotun välipalan merkitys vaihteli. Vastaajat olivat toivoneet tukiverkostojensa vahvistuvan olohuonetoiminnan kautta löytyneistä uusista ystävistä, joita osa haastatelluista olikin saanut toiminnasta. Kehittämistoiveet liittyivät lähinnä vertaisryhmän kokoontumisajankohtaan. Kokonaisuudessaan äidit ovat olleet niin tyytyväisiä vertaisryhmätoimintaan, että haluavat jatkaa siihen osallistumista myös tulevaisuudessa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui osallisuudesta, vapaaehtoistyöstä sekä vertaistuesta. Tarkastelin vertaisuuden merkitystä äitien lisäksi myös lasten näkökulmasta, sillä lasten ääni pääsee harvoin kuuluviin eroperheistä puhuttaessa. Lisäksi selvitin monikulttuuristen perheiden tilannetta Suomessa. Tutkimusympäristönä toimi Pääkaupunkiseudun yksinhuoltajat (Päksy) ry:n järjestämä, vapaaehtoistyönä vedetty, monikulttuurinen olohuone toimintoineen.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jonka menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin viittä olohuonetoimintaan osallistunutta suomalaistaustaista, monikulttuurisesta parisuhteesta eronnutta äitiä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja analysoin tuloksia aineiston teemoittelulla. Työn lopputulos on raportti, jossa olohuonetoiminnassa kävijöiden ääni ja näkemykset ovat keskiössä.
Tutkielman keskeisimmät tulokset liittyvät vertaistuen merkitykseen haastatelluille. Vertaistuki oli heidän mielestään tärkein syy osallistua toimintaan. Äidit korostivat, että vertaisryhmässä voi jakaa hyvin henkilökohtaisia, vaikeita asioita, kokemuksia ja tunteita, kun osallistujat tukevat ja ymmärtävät toinen toisiaan eivätkä syyllistä, tuomitse tai kontrolloi. Lisäksi äidit kokivat saaneensa vertaisiltaan identiteettiään vahvistaneita selviämistarinoita, positiivisia roolimalleja, uusia näkökulmia ja käytännön neuvoja jotka auttoivat arjessa jaksamista.
Laadukasta monikulttuurisesta olohuonetoiminnasta oli haastateltujen mielestä tehnyt positiivista mallia näyttävä vertaisvetäjä, ryhmän riittävän pieni koko, mahdollisuus saada hetki omaa aikaa ja olohuonetoiminnan aikana järjestetty lastenhoito. Lastenhoidon merkitys nousi niin tärkeäksi, etteivät äidit olisi osallistuneet olohuonetoimintaan, ellei lastenhoitoa olisi järjestetty. Tarjotun välipalan merkitys vaihteli. Vastaajat olivat toivoneet tukiverkostojensa vahvistuvan olohuonetoiminnan kautta löytyneistä uusista ystävistä, joita osa haastatelluista olikin saanut toiminnasta. Kehittämistoiveet liittyivät lähinnä vertaisryhmän kokoontumisajankohtaan. Kokonaisuudessaan äidit ovat olleet niin tyytyväisiä vertaisryhmätoimintaan, että haluavat jatkaa siihen osallistumista myös tulevaisuudessa.