Primäärikenno 3:n koeajo vaahtokameralla
Sahlman-Nyqvist, Anu-Susanna (2015)
Sahlman-Nyqvist, Anu-Susanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911356
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911356
Tiivistelmä
Tämän lopputyön tarkoituksena oli testata vaahtokameran toimintaa kuonarikastamolla primäärikennossa. Primäärikennon toimintaa säädetään vaahtopatjan paksuuden, kennoon syötettävän ilmamäärän, ksantaatin ja vaahdotusöljyn määrän muutoksilla. Primäärikennossa suoritettiin vaahtokamerakoeajo, jossa vaahtokameralle asetettiin kolme vaahdonnopeutta. Vaahdonnopeuden ohjauksella säädettiin vaahtopatjan paksuutta peräventtiilin avulla sekä ilmamäärää kennolla. Vaahdotusöljyn syöttö pidettiin koeajon aikana vakiona. Ksantaatin määrää muutettiin kolmasti jokaisen vaahdonnopeuden yhteydessä. Vertailun vuoksi ajettiin myös koeajo, jossa vaahtokameraa ei käytetty.
Koeajojen tuloksissa vertailtiin syötteen, rikasteen ja jätteen kuparipitoisuuksia sekä seulasarjoja sekä saantia. Näytteet analysoitiin Bolidenin omassa laboratoriossa XRF-menetelmällä ja näytteistä tehtiin seulasarjat + 270mesh, +400mesh ja alimmainen pohjajae, eli alite. Kennon tulosta arvioitiin laskennallisen saannin perusteella
Koeajotulosten perusteella voitiin todeta, että vaahtokamera ei toiminut aina loogisesti joka tilanteessa. Laite tulisi säätää kuonarikasteen vaahdotusprosessiin sopivaksi, jos laitteisto haluttaisiin hankkia rikastamolle. Vaahtokameralla ajettaessa saatiin hyvä saanti ja rikasteen kuparipitoisuus osassa kokeista. Syötteen kuparipitoisuus oli hyvällä tasolla koeajon onnistuessa hyvin. Koeajossa, jossa vaahtokameraa ei käytetty, saatiin huono saanti ja kuparin rikastepitoisuus. Kyseisessä koeajossa oli matala syötteen kuparipitoisuus, joka ei antanut koeajosta oikeaa kuvaa.
Kamerattomassa koeajossa kennoa ajettiin totuttujen arvojen perusteella, jotka eivät ole parhaat mahdolliset saannin kannalta. Vaahtokameran hankinta ja käyttö vaatisi lisämittauksia kennoston rikasteen ja jätteen rikastepitoisuudesta, jotta vaahdotusprosessia voidaan optimoida.
Koeajojen tuloksissa vertailtiin syötteen, rikasteen ja jätteen kuparipitoisuuksia sekä seulasarjoja sekä saantia. Näytteet analysoitiin Bolidenin omassa laboratoriossa XRF-menetelmällä ja näytteistä tehtiin seulasarjat + 270mesh, +400mesh ja alimmainen pohjajae, eli alite. Kennon tulosta arvioitiin laskennallisen saannin perusteella
Koeajotulosten perusteella voitiin todeta, että vaahtokamera ei toiminut aina loogisesti joka tilanteessa. Laite tulisi säätää kuonarikasteen vaahdotusprosessiin sopivaksi, jos laitteisto haluttaisiin hankkia rikastamolle. Vaahtokameralla ajettaessa saatiin hyvä saanti ja rikasteen kuparipitoisuus osassa kokeista. Syötteen kuparipitoisuus oli hyvällä tasolla koeajon onnistuessa hyvin. Koeajossa, jossa vaahtokameraa ei käytetty, saatiin huono saanti ja kuparin rikastepitoisuus. Kyseisessä koeajossa oli matala syötteen kuparipitoisuus, joka ei antanut koeajosta oikeaa kuvaa.
Kamerattomassa koeajossa kennoa ajettiin totuttujen arvojen perusteella, jotka eivät ole parhaat mahdolliset saannin kannalta. Vaahtokameran hankinta ja käyttö vaatisi lisämittauksia kennoston rikasteen ja jätteen rikastepitoisuudesta, jotta vaahdotusprosessia voidaan optimoida.