Alaraaja-amputoidun kuntoutujan näkemys kuntoutumisestaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää diabetesta sairastavan alaraaja-amputoidun kuntoutujannäkemyksiä amputaation jälkeisestä kuntoutus- ja apuvälineprosessista. Alaraaja-amputaatioryhmä on pieni ja erityisosaamista vaativa potilasryhmä, hyvin ajoitetun ja toteutetun kuntoutusintervention avulla voidaan vahvistaa itsenäistä toimintakykyä ja mahdollistaa arjessa selviytymistä. Opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Vaikuttavat tavat (VATA)- hanketta, jossa luodaan työelämän ja koulutuksen verkostoja, jotka hyödyntävät asiakaslähtöisiä ja näyttöön perustuvia toimintatapoja alaraajaamputoitujenkuntoutujien apuväline- ja kuntoutuspalveluissa. Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kuusi alaraaja-amputoitua kuntoutujaa (50- 75-vuotiaita miehiä). Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin kautta. Haastattelun tuloksena todetaan, että alaraaja-amputoitujen näkemys arjesta on erittäin myönteinen. Arjesta selviytyminen ja harrasteet on säilynyt lähes ennallaan Proteesin istuvuudella ja toimivuudella on suuri vaikutus amputoitujen toimintakykyyn. Luonnossa liikkuminen ja kävelymatkojen lyhentyminen on tekijöitä joihin amputaatio on vaikuttanut eniten. Tyngän iho ja ihorikot jäljellä olevassa raajassa vaikuttavat proteesin käyttöön sekä kävelykapasiteettiin. Alaraaja-amputoidut olivat tyytyväisiä apuväline – ja proteesipalveluihin. Proteesipajojen palvelupolku on toimiva, yhteydenotot sujuvia ja mahdolliset muutostyöt hoituvat jouheasti, tarvittavia apuvälineitä kuntoutujien on helppo saada apuvälinelainaamon tai vammaispalvelun kautta. Haastatteluun osallistuvien amputoitujen näkemys kuntoutumiseensa on heitä tyydyttävällä tasolla, he ovat tyytyväisiä toimintakykyynsä eikä muutostarvetta ilmaantunut.

The purpose of this study was to examine the lower limb amputated his own vision of the post-amputation rehabilitation and assistive process. The study participants were a criterion for diabetes and lower limb amputation. The theoretical framework is carried out in a systematic literature reports on the basis of the classification, as well as ICF- examined from the perspective of the interview material by means of a lower limb amputated coping in everyday life, as well as using aid equipment and rehabilitation processes. Data collection took place in a theme interview and analyzed using qualitative content analysis method. Lower limb amputated person's views carried the theme interview basis. The interview data was analyzed by qualitative content analysis. Analyzes of the data shows that the lower limb amputees view of everyday life were very positive. Hobbies and social network were remained unchanged. Factors limiting the nature of the movement and walking distances shortened, which the seasons had a great impact. After discharge from hospital for further rehabilitation did not materialize at all or rehabilitation periods were of different lengths. Lower limb amputees were satisfied with the aid - and prosthetic services. Prosthesis services processes had gone off in a rehabilitation hospital. Prosthesis service path is functional, contacts smooth and possible modification is handled smoothly. Participating in the project were amputated aids the transfer criteria satisfied, quality of life and functional capacity are the ones at a satisfactory level, for change did not occur. Thus, it can be said that the amputee had received sufficient service for everyday life for them to survive.