”Elämä voi olla ihanaa joka päivä!” : Valokuvat voimavarana -menetelmän kehittäminen
Siljoranta, Essi (2015)
Siljoranta, Essi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219358
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kehitettiin Valokuvat voimavarana -menetelmä yhteisöllisen vertaistoiminnan menetelmäksi. Valokuvat voimavarana -menetelmää testattiin yli 60-vuotiaiden ikäihmisten ryhmässä. Setlementtiliiton Yhdessä mukana -projektin osallistujille toteutetussa ryhmässä osallistujat opettelivat tunnistamaan omia voimavarojaan ja jakoivat tarinoita elämän varrelta omien elämänkerrallisten valokuvien kautta. Toiminnan oli tarkoitus olla esteetöntä ja lisätä osallistujien hyvinvointia arjessa. Lisäksi sen tarkoituksena oli vahvistaa osallistujien sosiaalisia suhteita.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen Valokuvat voimavarana -menetelmän tulee olla, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Tämä oli myös opinnäytetyön pääkysymys. Lisäksi tutkittiin, auttaako menetelmä osallistujia tunnistamaan omia voimavarojaan ja selvitettiin, millaisia tunteita omien valokuvien ja oman elämänpolun pohtiminen herättää.
Työn tietoperustaosuus käsittelee valokuvan terapeuttista voimaa, positiivista psykologiaa ja vanhuuden voimavaroja. Opinnäytetyö oli luonteeltaan toiminnallinen, ja se keskittyi menetelmän pilotointiin ryhmässä. Tutkimusaineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin, ryhmähaastattelun ja kyselyn avulla.
Opinnäytetyön aikana selvisi, että menetelmä opinnäytetyössä kuvattuna auttaa osallistujia tunnistamaan omia voimavarojaan ja lisää heidän hyvinvointiaan arjessa. Tulosten mukaan menetelmä soveltuu hyvin yhteisölliseen vertaistoimintaan, jossa ohjaaja on tukijan ja mahdollistajan roolissa. Ikääntyneet jakoivat tarinoitaan, ja samankaltaisten kokemusten jakamisen ansiosta he ystävystyivät lyhyessä ajassa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen Valokuvat voimavarana -menetelmän tulee olla, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Tämä oli myös opinnäytetyön pääkysymys. Lisäksi tutkittiin, auttaako menetelmä osallistujia tunnistamaan omia voimavarojaan ja selvitettiin, millaisia tunteita omien valokuvien ja oman elämänpolun pohtiminen herättää.
Työn tietoperustaosuus käsittelee valokuvan terapeuttista voimaa, positiivista psykologiaa ja vanhuuden voimavaroja. Opinnäytetyö oli luonteeltaan toiminnallinen, ja se keskittyi menetelmän pilotointiin ryhmässä. Tutkimusaineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin, ryhmähaastattelun ja kyselyn avulla.
Opinnäytetyön aikana selvisi, että menetelmä opinnäytetyössä kuvattuna auttaa osallistujia tunnistamaan omia voimavarojaan ja lisää heidän hyvinvointiaan arjessa. Tulosten mukaan menetelmä soveltuu hyvin yhteisölliseen vertaistoimintaan, jossa ohjaaja on tukijan ja mahdollistajan roolissa. Ikääntyneet jakoivat tarinoitaan, ja samankaltaisten kokemusten jakamisen ansiosta he ystävystyivät lyhyessä ajassa.