Torjunta-aineiden vaikutus peltorakentamisessa ja pohjavedessä
Paavola, Pirita (2015)
Paavola, Pirita
Hämeen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209268
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209268
Tiivistelmä
Työn idea sai alkunsa kiinnostukseni kasvavasta peltorakentamisesta ja käytettyjen torjunta-aineiden vaikutuksesta maapohjaan ja myös pohjaveteen. Työn tarkoituksena oli selvittää jo olemassa olevista viljavuustutkimuksista ja otetuista vesinäytteistä, onko haittoja syntynyt tilaajan alueella ja onko viljelyn lähellä tai entisellä viljelyalueella asuminen terveydelle haitallista.
Peltoviljelyssä on pitkien aikojen saatossa käytetty myös ympäristölle vaarallisia torjunta-aineita, joiden yhdisteet ovat saattaneet saastuttaa pohjaolosuhteita tai pohjavettä. On myös huomioitava, että myrkytetystä maasta on otettu tuotetta, jota on syötetty joko ihmiselle tai eläimelle. On tärkeää tutkia tarkkaan asuinrakennuksen ympärillä oleva maasto, jottei muodostu mahdollisuutta altistua pitkäaikaisesti vaarallisille yhdisteille. TUKESin säädöksen mukaan torjunta-aineita ei saa käyttää 30–100 metriä lähempänä talousvesikaivosta, eikä myöskään näin lähellä viljelyaluetta asuminen ole suositeltavaa.
Torjunta-aineet eivät säily kasvillisuudessa koko kasvukautta, vaikka ne imeytyvät maahan. Pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei ole todettu, mutta ne ovat aina mahdollisia, koska useita aineita käytetään usein samalla pellolla, ja nämä aineet voivat mahdollisesti sekoittuessaan muodostaa vaarallisia, luonnottomia yhdisteitä.
Suoranaisia torjunta-aineiden aiheuttamia haittavaikutuksia ei ole tutkimuksessa havaittavissa. Ainoastaan vesinäytteissä näkyvät alhainen pH ja kohonneet bakteeripitoisuudet. pH on yleisesti tällä alueella alhainen niin vedessä kuin maaperässäkin, ja bakteeripitoisuudet voivat aiheutua joko lähietäisyydellä aikaisemmin sijainneista maatilan eläinkasvatuksesta kuten kanoista ja peltojen lannanlevityksestä. Kun riskitekijät on poistettu, ongelman voi hoitaa veden juoksutuksella ja kaivojen puhdistuksella.
Peltoviljelyssä on pitkien aikojen saatossa käytetty myös ympäristölle vaarallisia torjunta-aineita, joiden yhdisteet ovat saattaneet saastuttaa pohjaolosuhteita tai pohjavettä. On myös huomioitava, että myrkytetystä maasta on otettu tuotetta, jota on syötetty joko ihmiselle tai eläimelle. On tärkeää tutkia tarkkaan asuinrakennuksen ympärillä oleva maasto, jottei muodostu mahdollisuutta altistua pitkäaikaisesti vaarallisille yhdisteille. TUKESin säädöksen mukaan torjunta-aineita ei saa käyttää 30–100 metriä lähempänä talousvesikaivosta, eikä myöskään näin lähellä viljelyaluetta asuminen ole suositeltavaa.
Torjunta-aineet eivät säily kasvillisuudessa koko kasvukautta, vaikka ne imeytyvät maahan. Pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei ole todettu, mutta ne ovat aina mahdollisia, koska useita aineita käytetään usein samalla pellolla, ja nämä aineet voivat mahdollisesti sekoittuessaan muodostaa vaarallisia, luonnottomia yhdisteitä.
Suoranaisia torjunta-aineiden aiheuttamia haittavaikutuksia ei ole tutkimuksessa havaittavissa. Ainoastaan vesinäytteissä näkyvät alhainen pH ja kohonneet bakteeripitoisuudet. pH on yleisesti tällä alueella alhainen niin vedessä kuin maaperässäkin, ja bakteeripitoisuudet voivat aiheutua joko lähietäisyydellä aikaisemmin sijainneista maatilan eläinkasvatuksesta kuten kanoista ja peltojen lannanlevityksestä. Kun riskitekijät on poistettu, ongelman voi hoitaa veden juoksutuksella ja kaivojen puhdistuksella.