Matka kohti impulssien alkuperää : Näyttelijäntyöllisen harjoituskokonaisuuden kehittäminen

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, joka käsittelee näyttelijäntyöllisen harjoituskokonaisuuden kehittämistä. Tutkimuksen lähtökohtana oli kirjoittajan tarve löytää näyttelijöiden välisiin impulsseihin vaikuttavat tekijät sekä luoda henkilökohtainen suhde teatterin lämmittelyperinteeseen.

Opinnäytetyön kirjallinen osuus pohjautuu suurelta osin taiteelliseen tutkimukseen. Käytännön harjoittelu tutkimisen verbinä nousi vahvaan osaan prosessin aikana. Muu tutkimusmateriaali koostui teatterialan kirjallisuudesta, kirjoittajan aiemmista kokemuksista sekä prosessin aikana käydyistä keskusteluista työryhmän kanssa. Työryhmä koostui kolmesta teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijasta, kirjoittaja mukaan lukien.

Harjoitteen kehittämisen takana oli ajatus, jonka mukaan erilaiset lämmittelytavat vaikuttaisivat eri tavoin näyttelijöiden välisten impulssien syntyyn ja kulkuun. Tutkimuksen aikana kirjoittaja huomasi lämmittelytapojen vaikutusten olevan subjektiivisia, eikä yhteistä korrelaatiota tietyn lämmittelytavan ja osallistujien impulssiherkkyyden välille syntynyt. Sen sijaan lämmittelytavoilla oli vahva merkitys yhteisen atmosfäärin syntymiseen. Tutkimuksen aikana kirjoittaja muodosti vahvan suhteen lämmittelyihin ja löysi oman näyttelijäntyöllisen ideologiansa.

This thesis is a qualitative case study about developing a complete acting-based exercise. The starting point of the thesis was the authors need to find the factors that affect the impulses between actors and to create a personal relationship with the theater’s warming up tradition.

The written part of the thesis is mostly based on practiced-based research. Practicing as a verb of research rose to a crucial part during the thesis process. Other research material consisted of literature of theater and arts, the author’s previous experiences and the discussions between the working group during the process. The working group consisted of three Performing Arts students, including the author.

The thought behind developing an exercise was that different kinds of warm-ups would affect differently to the origin and mobility of impulses between actors. During the research the author noticed the effects of warm-ups being subjective and that there did not occur any kind of common correlation between certain warm-ups and participants’ impulse sensitivity. Instead, the warm-ups had a great meaning when it came to forming a shared, uniform atmosphere. During research the author built a strong relationship to warm-ups and found her own acting-based ideology.