Päiväkodin arki - Elämää rinnatusten : tutkimus ajan käytöstä päiväkodin esiopetusryhmässä
Isoniemi, Marja; Vuorma, Margit (2006)
Isoniemi, Marja
Vuorma, Margit
2006
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601201543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601201543
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena oli ajan käyttö päiväkodin esiopetusryhmässä. Halusimme tutkimuksessamme selvittää miten henkilökunnan aika jakaantuu eri lasten kesken. Halusimme myös saada tutkimukseen lapsen näkökulman.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus oli kolmivaiheinen. Sen tiedonkeruumenetelmiä olivat systemaattinen havainnointi lapsiryhmässä, kasvokuvatutkimus lapsille sekä henkilökunnan teemahaastattelu. Havainnoimme ja teimme kasvokuvatutkimuksen kahdelletoista esiopetusikäiselle lapselle, joista kuusi oli erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Haastattelu tehtiin viidelle työntekijälle. Teoreettisena viitekehyksenä työssämme oli varhaiskasvatus lapsen kasvatuksen tukena ja erityisvarhaiskasvatus.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että aikuisen aika ei ole riittävä erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmässä eikä integroidussa ryhmässä. Näissä ryhmissä aikuisen ja lapsen välistä sosiaalista vuorovaikutusta on kuitenkin enemmän kuin tukea tarvitsemattomien lasten ryhmässä. Kasvokuvatutkimuksesta ja lasten kommenteista tutkimuksen aikana voitiin päätellä, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saivat omasta mielestään ryhmän aikuisilta riittävästi aikaa. Lapset, jotka eivät tarvitse erityistä tukea, kokivat aikuisilla olevan heille vähän aikaa.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus oli kolmivaiheinen. Sen tiedonkeruumenetelmiä olivat systemaattinen havainnointi lapsiryhmässä, kasvokuvatutkimus lapsille sekä henkilökunnan teemahaastattelu. Havainnoimme ja teimme kasvokuvatutkimuksen kahdelletoista esiopetusikäiselle lapselle, joista kuusi oli erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Haastattelu tehtiin viidelle työntekijälle. Teoreettisena viitekehyksenä työssämme oli varhaiskasvatus lapsen kasvatuksen tukena ja erityisvarhaiskasvatus.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että aikuisen aika ei ole riittävä erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmässä eikä integroidussa ryhmässä. Näissä ryhmissä aikuisen ja lapsen välistä sosiaalista vuorovaikutusta on kuitenkin enemmän kuin tukea tarvitsemattomien lasten ryhmässä. Kasvokuvatutkimuksesta ja lasten kommenteista tutkimuksen aikana voitiin päätellä, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saivat omasta mielestään ryhmän aikuisilta riittävästi aikaa. Lapset, jotka eivät tarvitse erityistä tukea, kokivat aikuisilla olevan heille vähän aikaa.