Pulssin tunnustelun opettaminen potilaalle : Kysely hoitotyöntekijöille
Brusila, Susanna; Ojanen, Henna (2015)
Brusila, Susanna
Ojanen, Henna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045828
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045828
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten pulssin tunnustelun opettaminen potilaalle toteutuu hoitotyössä hoitotyöntekijöiden kuvaamana. Pulssin tunnustelun ja omaseurannan opettamisella potilaalle voidaan jo varhaisessa vaiheessa havaita eteisvärinä ja siten ennaltaehkäistä sen merkittävintä komplikaatiota aivoinfarktia. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitotyöntekijöiden pulssin tunnustelun opettamisen osaamisesta ja toteuttamisesta hoitotyössä potilaille.
Opinnäytetyössä kartoitettiin sähköisellä kyselylomakkeella pulssin tunnustelun opettamisen toteutumista osana hoitotyötä Tampereen kaupungin erikoissairaanhoidossa Hatanpään sairaalassa syksyllä 2014. Lähtökohtana oli Tunne pulssisi -koulutus, joka oli järjestetty osalle sairaalan henkilökunnasta syksyllä 2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 31 hoitotyöntekijää seitsemältä eri osastolta. Tulokset kuvattiin ja analysoitiin pääosin kvantitatiivisella menetelmällä.
Tulosten mukaan hieman yli puolet vastaajista opettaa pulssin tunnustelua potilaalle työssään, mutta suurin osa heistä kuukausittain tai harvemmin. Pulssin tunnustelun opettamista potilaalle pidetään kyselyn perusteella pääsääntöisesti tärkeänä. Suurin osa vastaajista arvioi pulssin tunnustelun opettamisen taitonsa hyväksi tai kiitettäväksi. Pulssin tunnustelun opettamisen osaaminen arvioitiin hieman vahvemmaksi kuin seurannan opettamisen taito.
Suurimmalla osalla vastaajista oli tietoa Tunne pulssisi -kampanjasta. Useimmiten tietoa oli saatu kampanjan kirjallisista materiaaleista, koulutuksesta tai infosta omalla osastolla. Tunne pulssisi -koulutukseen osallistuminen mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti sekä hoitajien ohjausosaamiseen että käsitykseen pulssin tunnustelun opettamisen tärkeydestä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että hoitotyöntekijät osaisivat opettaa pulssin tunnustelua potilaalle ja että he pitävät asiaa tärkeänä. Vaikka kyselyn vastaajamäärä oli pieni, voidaan tuloksista päätellä, ettei ohjaamisen toteutuminen kuvasta tätä. Jatkossa koulutuksen uusiminen suuremmalle joukolle hoitotyöntekijöitä voisi lisätä pulssin tunnustelun opettamista potilaalle. Jokaisessa työyksikössä olisi myös hyödyllistä keskustella eteisvärinästä sekä sen varhaisesta havaitsemisesta ja yhdessä sopia esimerkiksi tietyt potilasryhmät, joille ohjausta systemaattisesti annetaan.
Opinnäytetyössä kartoitettiin sähköisellä kyselylomakkeella pulssin tunnustelun opettamisen toteutumista osana hoitotyötä Tampereen kaupungin erikoissairaanhoidossa Hatanpään sairaalassa syksyllä 2014. Lähtökohtana oli Tunne pulssisi -koulutus, joka oli järjestetty osalle sairaalan henkilökunnasta syksyllä 2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 31 hoitotyöntekijää seitsemältä eri osastolta. Tulokset kuvattiin ja analysoitiin pääosin kvantitatiivisella menetelmällä.
Tulosten mukaan hieman yli puolet vastaajista opettaa pulssin tunnustelua potilaalle työssään, mutta suurin osa heistä kuukausittain tai harvemmin. Pulssin tunnustelun opettamista potilaalle pidetään kyselyn perusteella pääsääntöisesti tärkeänä. Suurin osa vastaajista arvioi pulssin tunnustelun opettamisen taitonsa hyväksi tai kiitettäväksi. Pulssin tunnustelun opettamisen osaaminen arvioitiin hieman vahvemmaksi kuin seurannan opettamisen taito.
Suurimmalla osalla vastaajista oli tietoa Tunne pulssisi -kampanjasta. Useimmiten tietoa oli saatu kampanjan kirjallisista materiaaleista, koulutuksesta tai infosta omalla osastolla. Tunne pulssisi -koulutukseen osallistuminen mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti sekä hoitajien ohjausosaamiseen että käsitykseen pulssin tunnustelun opettamisen tärkeydestä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että hoitotyöntekijät osaisivat opettaa pulssin tunnustelua potilaalle ja että he pitävät asiaa tärkeänä. Vaikka kyselyn vastaajamäärä oli pieni, voidaan tuloksista päätellä, ettei ohjaamisen toteutuminen kuvasta tätä. Jatkossa koulutuksen uusiminen suuremmalle joukolle hoitotyöntekijöitä voisi lisätä pulssin tunnustelun opettamista potilaalle. Jokaisessa työyksikössä olisi myös hyödyllistä keskustella eteisvärinästä sekä sen varhaisesta havaitsemisesta ja yhdessä sopia esimerkiksi tietyt potilasryhmät, joille ohjausta systemaattisesti annetaan.