Piilotettu väkivalta vähemmistöyhteisöissä : miksi seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltatapauksia ei ilmoiteta poliisille? : tapaustutkimus Pohjois-Norjan uskonnollisista ja kulttuurisista vähemmistöistä

Abstract

Lähisuhde- ja seksuaaliväkivalta ovat yleisiä ilmiöitä. Niitä on tutkittu useasta näkökulmasta, monen tieteenalan toimin. Kuitenkin vähemmistöyhteisöjen, nimenomaisesti Pohjoismaiden alkuperäisväestön – saamelaisten – keskuudessa tapahtuvaa lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltaa ilmiönä ei ole tutkittu valtavasti. Tutkimuksia on kirjoitettu siitä, miksi jotkut väestönosat eivät ilmoita kokemiaan rikoksia poliisille. Tässä opinnäytetyössä yhdistetään nämä kaksi. Kahden Pohjois-Norjassa tapahtuneen tapauksen kautta pyritään valottamaan vähemmistöyhteisön sisäisiä syitä sille, miksi lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltarikoksia ei ilmoiteta poliisille. Tapausten väestöä yhdistää saamelaisyhteisöön kuulumisen lisäksi, lestadiolaisyhteisöön kuuluminen, joten tarkastelussa ovat myös lähisuhde- ja seksuaaliväkivalta uskonnollisissa yhteisöissä.

Opinnäytetyö toteutettiin aineistoanalyysina, sisältäen pohjalle myös teoreettisen viitekehyksen luonnin. Viitekehyksellä pyrittiin löytämään näkökulmia lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan esiinty miseen muissa dogmaattisissa tai suljetuiksi kuvailluissa yhteisöissä. Kirjallisuus loi viitekehyksen myös sille, miksi monissa vähemmistöyhteisöissä rikokset jätetään ilmoittamatta. Aineisto analyysin osiossa syvennytään Pohjois-Norjassa Kautokeinossa ja Tysfjordissa tapahtuneisiin väkivallantekoihin pääosin media-aineiston kautta, sekä verrataan niitä viitekehyksessä luotuun yleiskuvaan. Opinnäytetyössä todettiin, että ilmoittamatta jättämisen syyt ovat hyvin yleismaailmallisia, kun verrattiin erilaisia tutkimuksia vähemmistöyhteisöjen rikosten ilmoittamatta jättämisestä, etenkin seksuaali- - ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa. Nimenomaan koskien Pohjois - Norjan tapauksia suurimmaksi esteeksi ilmoittamiselle nähtiin olevan kollektiivinen hiljaisuuden kulttuuri, yhteisön maineen suojeleminen, uhrin pelko stigmatisoitumisesta ja ajatus siitä, ettei poliisi uskoisi heitä. On tärkeä korostaa, että käytettyjen lähteiden perusteella lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltaa ei voi määritellä tapahtuvaksi erityisesti vain tietynlaisissa yhteisöissä, oli yhteisö dogmaattinen tai ei.

Intimate partner and sexual violence are common phenomena. They have been studied from many perspectives across various academic disciplines. However, intimate partner and sexual violence within minority communities, specifically the Indigenous population of the Nordic countries – the Sámi – has not been extensively studied. Research has been written on why certain population groups do not report crimes they have experienced to the police. This thesis combines these two aspects. Through two cases in Northern Norway, it aims to shed light on the internal reasons within minority communities for why intimate partner and sexual violence crimes are not reported to the police. In addition to being part of the Sámi community, the populations in these cases are also part of the Laestadian religious community, so the thesis also examines intimate partner and sexual violence within religious communities.The thesis was conducted as a literature review and data analysis. The literature review aimed to find perspectives on the occurrence of intimate partner and sexual violence in dogmatic or closed communities. The literature provided a framework for understanding why crimes are often left unreported in many minority communities. In the data analysis section, violence incidents that occurred in Kautokeino and Tysfjord in Northern Norway were explored, primarily through media materials, and compared to the general framework created in the literature review.

The thesis concluded that the reasons for not reporting crimes are very universal when comparing different studies on unreported crimes in minority communities, especially regarding sexual and intimate partner violence situations. Specifically, regarding the Northern Norway cases, the main barriers to reporting were seen as the collective culture of silence, the protection of the community’s reputation, fear of victim stigmatization, and the belief that the police would not be lieve them. It is important to emphasize that based on the sources used, intimate partner and sexual violence cannot be defined as occurring specifically in certain types of communities, whether the community is dogmatic or not.