KUVAILEVA TUTKIMUS FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA ELÄMÄNTYYTYVÄISYYDEN YHTEYDESTÄ KUTSUNTAIKÄISILLÄ MIEHILLÄ
Honkanen, Otto (2015)
Honkanen, Otto
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275064
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Honkanen, Otto. Kuvaileva tutkimus liikunnan ja elämäntyytyväisyyden yhteydestä kutsuntaikäisillä miehillä. Helsinki, kevät 2015, 49 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Väestön hyvinvointi ja hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada alustavaa tietoa liikunnan merkityksestä hyvinvointierojen selittäjänä. Tutkin poikkileikkausasetelmalla subjektiivisen hyvinvoinnin ja liikunnan yhteyttä 17–23-vuotiailla kutsuntaikäisillä miehillä. Yhteyttä on tutkittu korrelaatiokertoimella, ristiintaulukoinnilla ja logistisella regressiomallilla.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuonna 2012 Oulun kutsunnanalaisilta (n=1418) ja se sisältää sekä MOPO-hankkeen MOPO-kutsuntakyselyn (n=856) että lääkärin tekemän kutsuntatarkastuksen. Subjektiivisen hyvinvoinnin mittarina on käytetty neljän kysymyksen sarjaa elämäntyytyväisyydestä. Fyysisen aktiivisuuden mittarina on käytetty neliluokkaista kysymystä liikuntaharrastuksen tasosta, kolmiluokkaista kysymystä fyysisen aktiviteetin määrästä sekä avointa kysymystä vapaa-aikana istuttujen tuntien lukumäärästä.
Tuloksien mukaan liikuntaharrastuksen taso ja elämäntyytyväisyys olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa: 55,7 prosenttia kilpaurheilijoista oli elämäänsä tyytyväisiä samalla kun vain 15,7 prosenttia inaktiiveista oli elämäänsä tyytyväisiä (p<0,001). Samansuuntainen tulos saatiin muillakin liikuntamuuttujilla. Kun huomioitiin terveyskäyttäytyminen (alkoholi, huumeet, tupakointi ja painoindeksi) ja palveluskelpoisuusluokka, liikuntaharrastuksen tason ja elämäntyytyväisyyden yhteys heikkeni vain vähän ja säilyi tilastollisesti erittäin merkitsevänä.
Tuloksien perusteella voidaan päätellä, että liikunnan ja subjektiivisen hyvinvoinnin yhteys on vahva. Syy-yhteyksien arvioimista varten tarvitaan pitkittäisiä tutkimuksia, joissa elämäntyytyväisyys ja liikuntamuuttujat ovat huomioituina.
Asiasanat: terveyden edistäminen, liikunta, fyysinen aktiivisuus, elämänlaatu, hyvinvointi, tyytyväisyys, terveyserot
Honkanen, Otto. Kuvaileva tutkimus liikunnan ja elämäntyytyväisyyden yhteydestä kutsuntaikäisillä miehillä. Helsinki, kevät 2015, 49 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Väestön hyvinvointi ja hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada alustavaa tietoa liikunnan merkityksestä hyvinvointierojen selittäjänä. Tutkin poikkileikkausasetelmalla subjektiivisen hyvinvoinnin ja liikunnan yhteyttä 17–23-vuotiailla kutsuntaikäisillä miehillä. Yhteyttä on tutkittu korrelaatiokertoimella, ristiintaulukoinnilla ja logistisella regressiomallilla.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuonna 2012 Oulun kutsunnanalaisilta (n=1418) ja se sisältää sekä MOPO-hankkeen MOPO-kutsuntakyselyn (n=856) että lääkärin tekemän kutsuntatarkastuksen. Subjektiivisen hyvinvoinnin mittarina on käytetty neljän kysymyksen sarjaa elämäntyytyväisyydestä. Fyysisen aktiivisuuden mittarina on käytetty neliluokkaista kysymystä liikuntaharrastuksen tasosta, kolmiluokkaista kysymystä fyysisen aktiviteetin määrästä sekä avointa kysymystä vapaa-aikana istuttujen tuntien lukumäärästä.
Tuloksien mukaan liikuntaharrastuksen taso ja elämäntyytyväisyys olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa: 55,7 prosenttia kilpaurheilijoista oli elämäänsä tyytyväisiä samalla kun vain 15,7 prosenttia inaktiiveista oli elämäänsä tyytyväisiä (p<0,001). Samansuuntainen tulos saatiin muillakin liikuntamuuttujilla. Kun huomioitiin terveyskäyttäytyminen (alkoholi, huumeet, tupakointi ja painoindeksi) ja palveluskelpoisuusluokka, liikuntaharrastuksen tason ja elämäntyytyväisyyden yhteys heikkeni vain vähän ja säilyi tilastollisesti erittäin merkitsevänä.
Tuloksien perusteella voidaan päätellä, että liikunnan ja subjektiivisen hyvinvoinnin yhteys on vahva. Syy-yhteyksien arvioimista varten tarvitaan pitkittäisiä tutkimuksia, joissa elämäntyytyväisyys ja liikuntamuuttujat ovat huomioituina.
Asiasanat: terveyden edistäminen, liikunta, fyysinen aktiivisuus, elämänlaatu, hyvinvointi, tyytyväisyys, terveyserot