Energiayhteisöjen kasvun hidasteet suomalaisessa taloyhtiöasumisessa
Sorsa, Marko (2025)
Sorsa, Marko
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504045631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504045631
Tiivistelmä
Valtioneuvoston asetus (1133/2020), joka muutti sähkötoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annettua asetusta, antoi asunto-osakeyhtiöille mahdollisuuden perustaa paikallisia energiayhteisöjä. Tästä huolimatta energiayhteisöt
eivät ole yleistyneet suomalaisessa taloyhtiöasumisessa odotetulla tavalla, ja
myös yleinen tietoisuus niiden hyödyistä on edelleen vähäistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miksi energiayhteisötoiminta on
asunto-osakeyhtiöiden energiatalouden kannalta lähes hyödyntämätön mahdollisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielmaosiossa analysoitiin kahden eri
tutkimuksen avulla tekijöitä, jotka voivat hidastaa energiayhteisöjen kasvua
asunto-osakeyhtiöissä.
Työssä tarkasteltiin myös keinoja, joilla energiayhteisöjen määrää voitaisiin lisätä suomalaisissa taloyhtiöissä. Energiayhteisöjen laajempi käyttöönotto
voisi edistää Suomen energiaomavaraisuutta ja tukea niin kansallisten kuin
EU:n asettamien päästötavoitteiden saavuttamista.
Koska jokainen suomalainen taloyhtiö on ainutlaatuinen, opinnäytetyön tarkoituksena ei ollut luoda yleispäteviä malleja energiayhteisöjen kannattavuuden
arviointiin tai toteutukseen. Sen sijaan tutkimuksilla selvitettiin, miten taloyhtiöiden osakkeenomistajat ja asukkaat voisivat paremmin ymmärtää vaikutusmahdollisuuksiaan energiankäyttöönsä energiayhteisöjen kautta.
Tutkimusten tulokset osoittivat, että energiayhteisöjen kehittäminen taloyhtiöissä edellyttää erityisesti isännöitsijöille kohdistettua koulutusta, asiantuntijaisännöitsijöiden roolin vahvistamista sekä energiayhteisöistä tiedottamisen
tehostamista taloyhtiöiden päättäville elimille.
eivät ole yleistyneet suomalaisessa taloyhtiöasumisessa odotetulla tavalla, ja
myös yleinen tietoisuus niiden hyödyistä on edelleen vähäistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miksi energiayhteisötoiminta on
asunto-osakeyhtiöiden energiatalouden kannalta lähes hyödyntämätön mahdollisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielmaosiossa analysoitiin kahden eri
tutkimuksen avulla tekijöitä, jotka voivat hidastaa energiayhteisöjen kasvua
asunto-osakeyhtiöissä.
Työssä tarkasteltiin myös keinoja, joilla energiayhteisöjen määrää voitaisiin lisätä suomalaisissa taloyhtiöissä. Energiayhteisöjen laajempi käyttöönotto
voisi edistää Suomen energiaomavaraisuutta ja tukea niin kansallisten kuin
EU:n asettamien päästötavoitteiden saavuttamista.
Koska jokainen suomalainen taloyhtiö on ainutlaatuinen, opinnäytetyön tarkoituksena ei ollut luoda yleispäteviä malleja energiayhteisöjen kannattavuuden
arviointiin tai toteutukseen. Sen sijaan tutkimuksilla selvitettiin, miten taloyhtiöiden osakkeenomistajat ja asukkaat voisivat paremmin ymmärtää vaikutusmahdollisuuksiaan energiankäyttöönsä energiayhteisöjen kautta.
Tutkimusten tulokset osoittivat, että energiayhteisöjen kehittäminen taloyhtiöissä edellyttää erityisesti isännöitsijöille kohdistettua koulutusta, asiantuntijaisännöitsijöiden roolin vahvistamista sekä energiayhteisöistä tiedottamisen
tehostamista taloyhtiöiden päättäville elimille.