Energiayhteisöjen kasvun hidasteet suomalaisessa taloyhtiöasumisessa

Abstract

Valtioneuvoston asetus (1133/2020), joka muutti sähkötoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annettua asetusta, antoi asunto-osakeyhtiöille mahdollisuuden perustaa paikallisia energiayhteisöjä. Tästä huolimatta energiayhteisöt eivät ole yleistyneet suomalaisessa taloyhtiöasumisessa odotetulla tavalla, ja myös yleinen tietoisuus niiden hyödyistä on edelleen vähäistä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miksi energiayhteisötoiminta on asunto-osakeyhtiöiden energiatalouden kannalta lähes hyödyntämätön mahdollisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielmaosiossa analysoitiin kahden eri tutkimuksen avulla tekijöitä, jotka voivat hidastaa energiayhteisöjen kasvua asunto-osakeyhtiöissä.

Työssä tarkasteltiin myös keinoja, joilla energiayhteisöjen määrää voitaisiin lisätä suomalaisissa taloyhtiöissä. Energiayhteisöjen laajempi käyttöönotto voisi edistää Suomen energiaomavaraisuutta ja tukea niin kansallisten kuin EU:n asettamien päästötavoitteiden saavuttamista.

Koska jokainen suomalainen taloyhtiö on ainutlaatuinen, opinnäytetyön tarkoituksena ei ollut luoda yleispäteviä malleja energiayhteisöjen kannattavuuden arviointiin tai toteutukseen. Sen sijaan tutkimuksilla selvitettiin, miten taloyhtiöiden osakkeenomistajat ja asukkaat voisivat paremmin ymmärtää vaikutusmahdollisuuksiaan energiankäyttöönsä energiayhteisöjen kautta.

Tutkimusten tulokset osoittivat, että energiayhteisöjen kehittäminen taloyhtiöissä edellyttää erityisesti isännöitsijöille kohdistettua koulutusta, asiantuntijaisännöitsijöiden roolin vahvistamista sekä energiayhteisöistä tiedottamisen tehostamista taloyhtiöiden päättäville elimille.