Lapsen selviytymiskyvyn tukeminen sairaalassa : trauma, stressi ja resilienssi

Abstract

Lapsen sairastuminen voi aiheuttaa vakavaa psyykkistä stressiä potilaalle ja tämän perheelle. Stressireaktion muodostumiseen vaikuttaa ensisijaisesti lapsen henkilö-kohtainen selviytymiskyky eli resilienssi. Opinnäytteessä tavoitteena oli selvittää, että millaisista elementeistä lapsen resilienssi muodostuu ja miten sitä voidaan tukea juuri sairaanhoitajan, lapsen ja perheen välisessä vuorovaikutuksessa. Opinnäytteessä luodaan ohjeita lapsen pitkittyneen stressin ja traumatisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Opinnäytetyö on toteutettu vuosien 2019-2020 aikana kirjallisuuskatsauksen metodia käyttäen. Kirjallisuuskatsaus muodostui tutkimuskysymysten määrittämisestä, aineiston hausta, valinnasta, analysoinnista ja tulosten esittämisestä. Opinnäytetyön keskeiset käsitteet ovat lapsen stressireaktio, trauma, resilienssi ja lasten sairaanhoito.

Perhe on yksi tärkeimmistä tekijöistä lapsen selviytymiskyvylle myös sairaalassa. Potilaan yksilöllinen huomioiminen hoitotyössä nousee keskeiseksi. Se pitää sisällään sekä ikätason mukaisen kehityksen ymmärtämisen että tietämyksen lapsen aiemmasta hoitohistoriasta. Hoitotyössä konkreettisia asioita ovat sairaanhoitajan vuorovaikutteinen opastava ja ennakoiva työskentelytapa. Hoitajan tulisi tietoisesti tukea optimismia, itsetuntoa ja osallisuutta sairauden hoidossa ja selviytymisessä. Kannustava ja toivoa luova puhe lievittää stressiä. Hyvä, riittävä ja vaikuttava lääkkeellinen ja lääkkeetön kivunlievitys pitää toteutua aina. Tärkeää on panostaa myös potilaan mielialan nostamiseen lapsen maailman aistillisilla ärsykkeillä ja leikillä.

When a child falls seriously ill or has a serious injury, it can cause serious psychological stress both for the child and the whole family. The way a stress reaction is formed is primarily affected by the child’s personal coping skills, which are called resilience. The main goal of this bachelor´s thesis is to discover and understand how resilience is built up, and in what ways it can be supported in the interaction between the nurse, the child and the family. The aim of this bachelor´s thesis is to create guidelines for preventing a longterm stress and trauma.

This bachelor’s thesis was made during 2020 using the method of systematized literature review. The review consisted of the formulation of the research questions, searching for the literature, choosing the literature, the analysis and reporting the findings. The main consepts in this bachelor’s thesis are the child’s stress reaction, trauma, resilience and paediatric nursing.

The family is one of the most important factors for the child’s coping and managing in the hospital. Taking the patients individual needs into consideration in nursing is one of the most important ways to support the child. It includes understanding of the age and development as well as knowing the child’s medical history well. In practical nursing it is important that the nurse is working interactively and proactively with the child and the family. The nurse should purposely support an optimistic attitude and the self-esteem and also the patient´s participation in the care and coping. Talking with encouraging and hopeful tone relieves stress. Good, sufficient pharmacotherapeutic and non-pharmacological pain relief is mandatory. It is also important to care about the child’s mental health by different stimulus and play.