Koulurakennusten arkkitehtoninen ja kulttuurihistoriallinen arvo Suomessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on tutkia suomalaisen koulurakentamisen historiaa arkkitehtonisesta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Työn tavoitteena oli selvittää, miksi vanhoja koulurakennuksia jää tyhjilleen sekä tarjota vaihtoehtoja rakennuksen elinkaaren pidentämiselle purkamisen sijaan. Erityisesti pyrittiin löytämään keinoja, miten tyhjeneviä tiloja voisi uudelleen hyödyntää siten, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennusperinnön kerroksellisuus säilyisi. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite oli tunnistaa ja kuvata suomalaisille koulurakennuksille tyypilliset arkkitehtoniset ratkaisut eri aikakausina. Tyylisuuntien ja rakennustekniikoiden vaikutus koulurakennusten suunnitteluun ja toteutukseen kartoitettiin ja analysoitiin. Toinen keskeinen tavoite oli tutkia, miten koulurakennukset ilmentävät osana suomalaista kulttuuriperintöä paikallisia ja kansallisia arvoja sekä historiallisia tapahtumia. Kolmantena tavoitteena oli selvittää koulurakennusten säilyttämiseen ja uuden käyttötarkoituksen löytämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimusmenetelmät ja tietoperustan hankinta olivat monipuolisia. Tietoperusta koostui laajasti kirjallisista ja sähköisistä aineistoista, kuten aihetta käsittelevistä tutkimuksista, artikkeleista ja virallisista dokumenteista. Mallikohteen tutkimusta varten suoritettiin paikan päällä havainnointia ja analysointia useina eri ajankohtina, jotta voitiin aistia rakennuksen tunnelmaa ja sen historiaa. Kohteeseen liittyviä arkistoituja piirustuksia ja dokumentteja analysoitiin tarkasti. Lisäksi haastattelut täydensivät tietoperustaa. Tutkimus osoitti, että vanhoja koulurakennuksia voidaan onnistuneesti mukauttaa uuteen käyttötarkoitukseen säilyttäen niiden arkkitehtoninen ja kulttuurihistoriallinen arvo. Kajaanin entisen tyttölyseon esimerkki osoittaa, että alkuperäisiä piirteitä kunnioittava ja joustava suunnittelu voi merkittävästi pidentää rakennuksen elinkaarta. Modernisoinnissa on onnistuttu parantamaan energiatehokkuutta sekä mukauttamaan tiloja nykypäivän vaatimuksiin vaarantamatta niiden kulttuuriperinnöllistä merkitystä. Tulokset korostavat myös, että suojelustatuksettomilla rakennuksilla voi olla huomattava arvo, ja niiden säilyttämisessä tulisi huomioida kestävän kehityksen periaatteet.