Pelkkää särkylääkettä vai hyvää ohjausta - : migreenipotilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta
Peltovuoma, Henna; Lehtinen, Johanna (2014)
Peltovuoma, Henna
Lehtinen, Johanna
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232483
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232483
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on toteutettu Suomen Migreeniyhdistyksen toimeksiantona. Opinnäytetyö toimii osana yhdistyksen Migreeni ja työelämän triggerit -projektia. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten migreenipotilaat kokevat saamansa ohjauksen ja saada selville, miten ohjausta voisi migreenipotilaan näkökulmasta kehittää. Työmme tarkoituksena on saada ja jakaa tietoa migreenipotilaiden kokemuksista ja kehittää heidän ohjaustaan tarjoamalla hoitohenkilökunnalle uutta tietoa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto hankittiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Haastateltavina toimivat kolme työikäistä Suomen migreeniyhdistyksen vertaistukiryhmän jäsentä. Tuloksista ilmeni, että potilaiden odotukset ohjauksesta eivät täyttyneet heidän toiveidensa mukaisesti.
Potilasohjaus sisälsi lähinnä lääkehoidon ohjausta ja ohjaajana esiintyi useimmiten lääkäri, joskus hoitaja. Haastateltavat kokivat vain harvoin tulevansa kohdatuiksi yksilöinä ja pitkäaikaisen hoitosuhteen koettiin edistävän yksilöllistä ohjausta. Potilaat kokivat saaneensa ohjauksessa liian vähän tietoa ja vain harvoin, potilaat olivat saaneet ohjausta kirjallisena. Potilaiden näkökulmasta onnistunutta vuorovaikutusta ja yhteistyötä oli vaikeaa saavuttaa.
Potilaat toivoivat kokonaisvaltaisempaa ohjausta ja että ohjaukseen sisältyisi myös elämänhallintaan ja kivun kanssa selviytymiseen liittyviä asioita. Potilaat korostivat yksilöllisen ja inhimillisen kohtaamisen tärkeyttä. He toivoivat, että hoitohenkilökunta olisi myös perusterveydenhuollon yksiköissä tietoisempia migreenistä, kroonisesta migreenistä ja sen oireista sekä hoidosta. Myös sairauden vaikutukset työelämään nousivat esille, potilaat haluaisivat ohjaajan ottavan kantaa työssä jaksamiseen ja työolosuhteiden kartoittamiseen. Jatkotutkimusaiheita opinnäytetyöllemme voisivat olla kirjallisen ohjauksen kehittäminen migreenipotilaille ja opas migreenipotilaan ohjaajille kokonaisvaltaisesta ohjauksesta. Lisäksi voisi tutkia, miten migreenipotilaiden kivunhallintaa voisi edistää.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto hankittiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Haastateltavina toimivat kolme työikäistä Suomen migreeniyhdistyksen vertaistukiryhmän jäsentä. Tuloksista ilmeni, että potilaiden odotukset ohjauksesta eivät täyttyneet heidän toiveidensa mukaisesti.
Potilasohjaus sisälsi lähinnä lääkehoidon ohjausta ja ohjaajana esiintyi useimmiten lääkäri, joskus hoitaja. Haastateltavat kokivat vain harvoin tulevansa kohdatuiksi yksilöinä ja pitkäaikaisen hoitosuhteen koettiin edistävän yksilöllistä ohjausta. Potilaat kokivat saaneensa ohjauksessa liian vähän tietoa ja vain harvoin, potilaat olivat saaneet ohjausta kirjallisena. Potilaiden näkökulmasta onnistunutta vuorovaikutusta ja yhteistyötä oli vaikeaa saavuttaa.
Potilaat toivoivat kokonaisvaltaisempaa ohjausta ja että ohjaukseen sisältyisi myös elämänhallintaan ja kivun kanssa selviytymiseen liittyviä asioita. Potilaat korostivat yksilöllisen ja inhimillisen kohtaamisen tärkeyttä. He toivoivat, että hoitohenkilökunta olisi myös perusterveydenhuollon yksiköissä tietoisempia migreenistä, kroonisesta migreenistä ja sen oireista sekä hoidosta. Myös sairauden vaikutukset työelämään nousivat esille, potilaat haluaisivat ohjaajan ottavan kantaa työssä jaksamiseen ja työolosuhteiden kartoittamiseen. Jatkotutkimusaiheita opinnäytetyöllemme voisivat olla kirjallisen ohjauksen kehittäminen migreenipotilaille ja opas migreenipotilaan ohjaajille kokonaisvaltaisesta ohjauksesta. Lisäksi voisi tutkia, miten migreenipotilaiden kivunhallintaa voisi edistää.